Psalmien 104
1 Kiitä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sinä puetettu.
Mon âme, bénis l’Éternel! Éternel, mon Dieu, tu es merveilleusement grand, tu es revêtu de majesté et de magnificence!
2 Sinä puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sinä levität taivaat niinkuin peitteen.
Il s’enveloppe de lumière comme d’un manteau; il étend les cieux comme une tenture.
3 Sinä peität sen päällyksen vedellä: sinä menet pilvissä niinkuin ratasten päällä, ja käyt tuulen siipein päällä.
Il joint les poutres de ses chambres hautes dans les eaux; il fait des nuées son char; il se promène sur les ailes du vent.
4 Sinä teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitseväiseksi tuleksi.
Il fait ses anges des esprits, et ses serviteurs des flammes de feu.
5 Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti.
Il a fondé la terre sur ses bases; elle ne sera point ébranlée, à toujours et à perpétuité.
6 Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla.
Tu l’avais couverte de l’abîme comme d’un vêtement, les eaux se tenaient au-dessus des montagnes:
7 Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois.
À ta menace, elles s’enfuirent; à la voix de ton tonnerre, elles se hâtèrent de fuir: –
8 Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet.
Les montagnes s’élevèrent, les vallées s’abaissèrent, au lieu même que tu leur avais établi; –
9 Määrän sinä panit, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään.
Tu leur as mis une limite qu’elles ne dépasseront point; elles ne reviendront pas couvrir la terre.
10 Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat;
Il a envoyé les sources dans les vallées: elles coulent entre les montagnes;
11 Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat.
Elles abreuvent toutes les bêtes des champs; les ânes sauvages y étanchent leur soif.
12 Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla.
Les oiseaux des cieux demeurent auprès d’elles; ils font résonner leur voix d’entre les branches.
13 Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat.
De ses chambres hautes, il abreuve les montagnes; la terre est rassasiée du fruit de tes œuvres.
14 Sinä kasvatat ruohon karjalle, ja jyvät ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leipää maasta.
Il fait germer l’herbe pour le bétail, et les plantes pour le service de l’homme, faisant sortir le pain de la terre,
15 Ja että viina ihmisen sydämen ilahuttaa, ja hänen kasvonsa kaunistuu öljystä: ja leipä vahvistaa ihmisen sydämen.
Et le vin qui réjouit le cœur de l’homme, faisant reluire son visage avec l’huile; et avec le pain il soutient le cœur de l’homme.
16 Että Herran puut nesteestä täynnä olisivat: Libanonin sedripuut, jotka hän on istuttanut;
Les arbres de l’Éternel sont rassasiés, les cèdres du Liban, qu’il a plantés,
17 Siellä linnut pesiä tekevät, ja haikarat hongissa asuvat.
Où les oiseaux font leurs nids. Les pins sont la demeure de la cigogne.
18 Korkiat vuoret ovat metsävuohten turva, ja kivirauniot kaninein.
Les hautes montagnes sont pour les bouquetins; les rochers sont le refuge des damans.
19 Sinä teet kuun aikoja jakamaan, ja aurinko tietää laskemisensa.
Il a fait la lune pour les saisons; le soleil connaît son coucher.
20 Sinä teet pimeyden ja yö tulee: silloin kaikki metsän eläimet tulevat ulos.
Tu amènes les ténèbres, et la nuit arrive: alors toutes les bêtes de la forêt sont en mouvement;
21 Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät.
Les lionceaux rugissent après la proie, et pour demander à Dieu leur nourriture…
22 Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat.
Le soleil se lève: ils se retirent, et se couchent dans leurs tanières.
23 Niin menee myös ihminen työhönsä, ja askareillensa ehtoosen asti.
[Alors] l’homme sort à son ouvrage et à son travail, jusqu’au soir.
24 Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun käsialas? Sinä olet kaikki taitavasti säätänyt, ja maa on täynnä sinun tavaraas.
Que tes œuvres sont nombreuses, ô Éternel! tu les as toutes faites avec sagesse. La terre est pleine de tes richesses.
25 Tämä meri, joka niin suuri ja lavia on, siinä epälukuiset liikuvat, sekä pienet että suuret eläimet;
Cette mer, grande et vaste en tous sens! Là se meuvent sans nombre des animaux, les petits avec les grands;
26 Siellä haahdet kuljeskelevat: siinä valaskalat ovat, jotkas tehnyt olet, leikitsemään hänessä.
Là se promènent les navires, [là] ce léviathan que tu as formé pour s’y ébattre.
27 Kaikki odottavat sinua, ettäs heille antaisit ruan ajallansa.
Tous s’attendent à toi, afin que tu leur donnes leur nourriture en son temps.
28 Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas kätes avaat, niin he hyvyydellä ravitaan.
Tu leur donnes, ils recueillent; tu ouvres ta main, ils sont rassasiés de biens.
29 Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen.
Tu caches ta face, ils sont troublés; tu retires leur souffle, ils expirent et retournent à leur poussière.
30 Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon.
Tu envoies ton esprit: ils sont créés, et tu renouvelles la face de la terre.
31 Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee töissänsä.
La gloire de l’Éternel sera à toujours; l’Éternel se réjouira en ses œuvres.
32 Hän katsahtaa maan päälle, niin se vapisee: hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat.
Il regarde vers la terre, et elle tremble; il touche les montagnes, et elles fument.
33 Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niinkauvan kuin minä olen.
Je chanterai à l’Éternel durant ma vie, je chanterai des cantiques à mon Dieu tant que j’existerai.
34 Minun puheeni kelpaa hänelle, ja minä iloitsen Herrassa.
Que ma méditation lui soit agréable; moi, je me réjouirai en l’Éternel.
35 Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, sieluni, Halleluja!
Les pécheurs prendront fin de dessus la terre, et les méchants ne seront plus. Mon âme, bénis l’Éternel! Louez Jah!
