Psalmien 104
1 Kiitä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sinä puetettu.
Bless, O my soul, the Lord. O Lord my God, thou art very great; with glory and majesty art thou clothed.
2 Sinä puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sinä levität taivaat niinkuin peitteen.
[Thou art he] who wrappeth himself in light as with a garment; who stretcheth out the heavens like a curtain;
3 Sinä peität sen päällyksen vedellä: sinä menet pilvissä niinkuin ratasten päällä, ja käyt tuulen siipein päällä.
Who frameth of the waters the beams of his upper-chambers; who maketh the clouds his chariot; who walketh along upon the wings of the wind:
4 Sinä teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitseväiseksi tuleksi.
Who maketh the winds his messengers; the flaming fire his ministers;
5 Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti.
Who hath founded the earth upon her bases, that she should not be moved to all eternity.
6 Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla.
Thou hadst covered the deep as with a garment: above the mountains stood the waters.
7 Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois.
At thy rebuke they fled, at the voice of thy thunder they hastened away.
8 Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet.
They ascended mountains; they went down valleys, unto the place which thou hadst founded for them.
9 Määrän sinä panit, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään.
Bounds hast thou set which they cannot pass over, that they return not again to cover the earth.
10 Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat;
[Thou art he] who sendeth springs into the valleys, between mountains they run along.
11 Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat.
They give drink to all the beasts of the field: the wild asses quench [thereon] their thirst.
12 Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla.
By them have the fowls of the heaven ever their habitation, from between the branches they send forth their voice.
13 Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat.
Who watereth the mountains from his upper-chambers: from the fruit of thy works is the earth satisfied.
14 Sinä kasvatat ruohon karjalle, ja jyvät ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leipää maasta.
[Thou art he] who causeth grass to grow for the cattle, and herbs by the service of man, that he may bring forth bread out of the earth;
15 Ja että viina ihmisen sydämen ilahuttaa, ja hänen kasvonsa kaunistuu öljystä: ja leipä vahvistaa ihmisen sydämen.
And wine that maketh joyful the heart of man, [and] oil to brighten his face, and bread which strengtheneth the heart of man.
16 Että Herran puut nesteestä täynnä olisivat: Libanonin sedripuut, jotka hän on istuttanut;
Full of sap are the trees of the Lord, the cedars of Lebanon which he hath planted;
17 Siellä linnut pesiä tekevät, ja haikarat hongissa asuvat.
Where the birds make their nests: the stork—fir-trees are her house.
18 Korkiat vuoret ovat metsävuohten turva, ja kivirauniot kaninein.
The high mountains are for the wild goats: the rocks are a shelter for the conies.
19 Sinä teet kuun aikoja jakamaan, ja aurinko tietää laskemisensa.
He hath made the moon for seasons: the sun knoweth his going down.
20 Sinä teet pimeyden ja yö tulee: silloin kaikki metsän eläimet tulevat ulos.
Thou causest darkness, and it becometh night, wherein creep forth all the beasts of the forest.
21 Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät.
The young lions roar after their prey, and ask from God their food.
22 Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat.
The sun ariseth, they withdraw [to their lairs], and lie down in their dens.
23 Niin menee myös ihminen työhönsä, ja askareillensa ehtoosen asti.
Man goeth [then] forth unto his work, and to his labor until the evening.
24 Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun käsialas? Sinä olet kaikki taitavasti säätänyt, ja maa on täynnä sinun tavaraas.
How manifold are thy works, O Lord! in wisdom hast thou made them all: the earth is full of thy riches.
25 Tämä meri, joka niin suuri ja lavia on, siinä epälukuiset liikuvat, sekä pienet että suuret eläimet;
Here is this great and wide-extended sea; therein are moving things without number, living creatures both small and great.
26 Siellä haahdet kuljeskelevat: siinä valaskalat ovat, jotkas tehnyt olet, leikitsemään hänessä.
There the ships make their way: [there also] is the leviathan, whom thou hast made to sport therein.
27 Kaikki odottavat sinua, ettäs heille antaisit ruan ajallansa.
All of these wait upon thee, to give them their food in its due season.
28 Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas kätes avaat, niin he hyvyydellä ravitaan.
What thou givest them they gather: thou openest thy hand, they are satisfied with good.
29 Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen.
Thou hidest thy face, they suddenly vanish: thou takest away their spirit, they perish, and to their dust they return.
30 Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon.
Thou sendest forth thy spirit, they are created; and thou renewest the face of the earth.
31 Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee töissänsä.
The glory of the Lord will endure for ever; the Lord will rejoice in his works:
32 Hän katsahtaa maan päälle, niin se vapisee: hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat.
He who looketh down on the earth, and she trembleth; who toucheth the mountains, and they smoke.
33 Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niinkauvan kuin minä olen.
I will sing unto the Lord while I live: I will sing praises to my God while I exist.
34 Minun puheeni kelpaa hänelle, ja minä iloitsen Herrassa.
May my speech be agreeable to him: I will indeed rejoice in the Lord.
35 Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, sieluni, Halleluja!
May the sinners cease from off the earth, and the wicked be no more. Bless, O my soul, the Lord. Hallelujah.
