< Psalmien 104 >
1 Kiitä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sinä puetettu.
Bless the LORD, O my soul. O LORD my God, Thou art very great; Thou art clothed with glory and majesty.
2 Sinä puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sinä levität taivaat niinkuin peitteen.
Who coverest Thyself with light as with a garment, who stretchest out the heavens like a curtain;
3 Sinä peität sen päällyksen vedellä: sinä menet pilvissä niinkuin ratasten päällä, ja käyt tuulen siipein päällä.
Who layest the beams of Thine upper chambers in the waters, who makest the clouds Thy chariot, who walkest upon the wings of the wind;
4 Sinä teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitseväiseksi tuleksi.
Who makest winds Thy messengers, the flaming fire Thy ministers.
5 Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti.
Who didst establish the earth upon its foundations, that it should not be moved for ever and ever;
6 Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla.
Thou didst cover it with the deep as with a vesture; the waters stood above the mountains.
7 Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois.
At Thy rebuke they fled, at the voice of Thy thunder they hasted away —
8 Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet.
The mountains rose, the valleys sank down — unto the place which Thou hadst founded for them;
9 Määrän sinä panit, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään.
Thou didst set a bound which they should not pass over, that they might not return to cover the earth.
10 Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat;
Who sendest forth springs into the valleys; they run between the mountains;
11 Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat.
They give drink to every beast of the field, the wild asses quench their thirst.
12 Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla.
Beside them dwell the fowl of the heaven, from among the branches they sing.
13 Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat.
Who waterest the mountains from Thine upper chambers; the earth is full of the fruit of Thy works.
14 Sinä kasvatat ruohon karjalle, ja jyvät ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leipää maasta.
Who causeth the grass to spring up for the cattle, and herb for the service of man; to bring forth bread out of the earth,
15 Ja että viina ihmisen sydämen ilahuttaa, ja hänen kasvonsa kaunistuu öljystä: ja leipä vahvistaa ihmisen sydämen.
And wine that maketh glad the heart of man, making the face brighter than oil, and bread that stayeth man's heart.
16 Että Herran puut nesteestä täynnä olisivat: Libanonin sedripuut, jotka hän on istuttanut;
The trees of the LORD have their fill, the cedars of Lebanon, which He hath planted;
17 Siellä linnut pesiä tekevät, ja haikarat hongissa asuvat.
Wherein the birds make their nests; as for the stork, the fir-trees are her house.
18 Korkiat vuoret ovat metsävuohten turva, ja kivirauniot kaninein.
The high mountains are for the wild goats; the rocks are a refuge for the conies.
19 Sinä teet kuun aikoja jakamaan, ja aurinko tietää laskemisensa.
Who appointedst the moon for seasons; the sun knoweth his going down.
20 Sinä teet pimeyden ja yö tulee: silloin kaikki metsän eläimet tulevat ulos.
Thou makest darkness, and it is night, wherein all the beasts of the forest do creep forth.
21 Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät.
The young lions roar after their prey, and seek their food from God.
22 Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat.
The sun ariseth, they slink away, and couch in their dens.
23 Niin menee myös ihminen työhönsä, ja askareillensa ehtoosen asti.
Man goeth forth unto his work and to his labour until the evening.
24 Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun käsialas? Sinä olet kaikki taitavasti säätänyt, ja maa on täynnä sinun tavaraas.
How manifold are Thy works, O LORD! In wisdom hast Thou made them all; the earth is full of Thy creatures.
25 Tämä meri, joka niin suuri ja lavia on, siinä epälukuiset liikuvat, sekä pienet että suuret eläimet;
Yonder sea, great and wide, therein are creeping things innumerable, living creatures, both small and great.
26 Siellä haahdet kuljeskelevat: siinä valaskalat ovat, jotkas tehnyt olet, leikitsemään hänessä.
There go the ships; there is leviathan, whom Thou hast formed to sport therein.
27 Kaikki odottavat sinua, ettäs heille antaisit ruan ajallansa.
All of them wait for Thee, that Thou mayest give them their food in due season.
28 Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas kätes avaat, niin he hyvyydellä ravitaan.
Thou givest it unto them, they gather it; Thou openest Thy hand, they are satisfied with good.
29 Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen.
Thou hidest Thy face, they vanish; Thou withdrawest their breath, they perish, and return to their dust.
30 Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon.
Thou sendest forth Thy spirit, they are created; and Thou renewest the face of the earth.
31 Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee töissänsä.
May the glory of the LORD endure for ever; let the LORD rejoice in His works!
32 Hän katsahtaa maan päälle, niin se vapisee: hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat.
Who looketh on the earth, and it trembleth; He toucheth the mountains, and they smoke.
33 Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niinkauvan kuin minä olen.
I will sing unto the LORD as long as I live; I will sing praise to my God while I have any being.
34 Minun puheeni kelpaa hänelle, ja minä iloitsen Herrassa.
Let my musing be sweet unto Him; as for me, I will rejoice in the LORD.
35 Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, sieluni, Halleluja!
Let sinners cease out of the earth, and let the wicked be no more. Bless the LORD, O my soul. Hallelujah.