Psalmien 104
1 Kiitä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sinä puetettu.
My soule, prayse thou the Lord: O Lord my God, thou art exceeding great, thou art clothed with glorie and honour.
2 Sinä puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sinä levität taivaat niinkuin peitteen.
Which couereth himselfe with light as with a garment, and spreadeth the heauens like a curtaine.
3 Sinä peität sen päällyksen vedellä: sinä menet pilvissä niinkuin ratasten päällä, ja käyt tuulen siipein päällä.
Which layeth the beames of his chambers in the waters, and maketh the cloudes his chariot, and walketh vpon the wings of the winde.
4 Sinä teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitseväiseksi tuleksi.
Which maketh his spirits his messengers, and a flaming fire his ministers.
5 Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti.
He set the earth vpon her foundations, so that it shall neuer moue.
6 Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla.
Thou coueredst it with the deepe as with a garment: the waters woulde stand aboue the mountaines.
7 Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois.
But at thy rebuke they flee: at the voyce of thy thunder they haste away.
8 Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet.
And the mountaines ascend, and the valleis descend to the place which thou hast established for them.
9 Määrän sinä panit, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään.
But thou hast set them a bounde, which they shall not passe: they shall not returne to couer the earth.
10 Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat;
He sendeth the springs into the valleis, which runne betweene the mountaines.
11 Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat.
They shall giue drinke to all the beasts of the fielde, and the wilde asses shall quench their thirst.
12 Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla.
By these springs shall the foules of the heauen dwell, and sing among the branches.
13 Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat.
He watereth the mountaines from his chambers, and the earth is filled with the fruite of thy workes.
14 Sinä kasvatat ruohon karjalle, ja jyvät ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leipää maasta.
He causeth grasse to growe for the cattell, and herbe for the vse of man, that he may bring forth bread out of the earth,
15 Ja että viina ihmisen sydämen ilahuttaa, ja hänen kasvonsa kaunistuu öljystä: ja leipä vahvistaa ihmisen sydämen.
And wine that maketh glad the heart of man, and oyle to make the face to shine, and bread that strengtheneth mans heart.
16 Että Herran puut nesteestä täynnä olisivat: Libanonin sedripuut, jotka hän on istuttanut;
The high trees are satisfied, euen the cedars of Lebanon, which he hath planted,
17 Siellä linnut pesiä tekevät, ja haikarat hongissa asuvat.
That ye birdes may make their nestes there: the storke dwelleth in the firre trees.
18 Korkiat vuoret ovat metsävuohten turva, ja kivirauniot kaninein.
The high mountaines are for the goates: the rockes are a refuge for the conies.
19 Sinä teet kuun aikoja jakamaan, ja aurinko tietää laskemisensa.
He appoynted the moone for certaine seasons: the sunne knoweth his going downe.
20 Sinä teet pimeyden ja yö tulee: silloin kaikki metsän eläimet tulevat ulos.
Thou makest darkenesse, and it is night, wherein all the beastes of the forest creepe forth.
21 Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät.
The lions roare after their praye, and seeke their meate at God.
22 Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat.
When the sunne riseth, they retire, and couche in their dennes.
23 Niin menee myös ihminen työhönsä, ja askareillensa ehtoosen asti.
Then goeth man forth to his worke, and to his labour vntill the euening.
24 Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun käsialas? Sinä olet kaikki taitavasti säätänyt, ja maa on täynnä sinun tavaraas.
O Lord, howe manifolde are thy workes! in wisdome hast thou made them all: the earth is full of thy riches.
25 Tämä meri, joka niin suuri ja lavia on, siinä epälukuiset liikuvat, sekä pienet että suuret eläimet;
So is this sea great and wide: for therein are things creeping innumerable, both small beastes and great.
26 Siellä haahdet kuljeskelevat: siinä valaskalat ovat, jotkas tehnyt olet, leikitsemään hänessä.
There goe the shippes, yea, that Liuiathan, whom thou hast made to play therein.
27 Kaikki odottavat sinua, ettäs heille antaisit ruan ajallansa.
All these waite vpon thee, that thou maiest giue them foode in due season.
28 Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas kätes avaat, niin he hyvyydellä ravitaan.
Thou giuest it to them, and they gather it: thou openest thine hand, and they are filled with good things.
29 Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen.
But if thou hide thy face, they are troubled: if thou take away their breath, they dye and returne to their dust.
30 Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon.
Againe if thou send forth thy spirit, they are created, and thou renuest the face of the earth.
31 Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee töissänsä.
Glory be to the Lord for euer: let the Lord reioyce in his workes.
32 Hän katsahtaa maan päälle, niin se vapisee: hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat.
He looketh on the earth and it trembleth: he toucheth the mountaines, and they smoke.
33 Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niinkauvan kuin minä olen.
I will sing vnto the Lord all my life: I will prayse my God, while I liue.
34 Minun puheeni kelpaa hänelle, ja minä iloitsen Herrassa.
Let my wordes be acceptable vnto him: I will reioyce in the Lord.
35 Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, sieluni, Halleluja!
Let the sinners be consumed out of the earth, and the wicked till there be no more: O my soule, prayse thou the Lord. Prayse ye the Lord.
