Psalmien 104
1 Kiitä Herraa, sieluni! Herra, minun Jumalani, sinä olet sangen suuresti kunnioitettu, suurella kunnialla ja kaunistuksella olet sinä puetettu.
Halleluja! Loof Jahweh, mijn ziel: Jahweh, mijn God, hoog zijt Gij verheven! Gij hebt U met glorie en luister omkleed,
2 Sinä puetat itses valkeudella niinkuin vaatteella: sinä levität taivaat niinkuin peitteen.
En hult U in het licht als een mantel; Gij spant de hemelen uit als een tent,
3 Sinä peität sen päällyksen vedellä: sinä menet pilvissä niinkuin ratasten päällä, ja käyt tuulen siipein päällä.
En legt op de wateren uw opperzalen. Gij maakt van de wolken uw wagen, Zweeft op de vleugels van de wind;
4 Sinä teet enkelis hengeksi ja palvelias liekitseväiseksi tuleksi.
Stelt de stormen aan tot uw boden, Laaiend vuur tot uw knechten.
5 Sinä joka maan perustit perustuksensa päälle, ettei sen pidä liikkuman ijankaikkisesti.
Gij hebt de aarde op haar pijlers gegrond, Zodat ze voor eeuwig niet wankelt.
6 Syvyydellä sinä sen peität niinkuin vaatteella, ja vedet seisovat vuorilla.
De Oceaan bedekte haar als een kleed, Nog boven de bergen stonden de wateren:
7 Mutta sinun nuhtelemisestas he pakenevat: sinun jylinästäs he menevät pois.
Maar ze namen de vlucht voor uw dreigen, Rilden van angst voor de stem van uw donder;
8 Vuoret astuvat ylös, ja laaksot astuvat alas siallensa, johon heidät perustanut olet.
Toen rezen de bergen, en zonken de dalen Op de plaats, die Gij hun hadt bestemd.
9 Määrän sinä panit, jota ei he käy ylitse, eikä palaja maata peittämään.
Gij hebt ze grenzen gesteld, die ze niet overschreden, Ze mochten niet meer de aarde bedekken;
10 Sinä annat lähteet laaksoissa kuohua, niin että ne vuorten välitse vuotavat;
Gij zendt de bronnen in de dalen, En tussen de bergen stromen ze voort;
11 Että kaikki eläimet metsässä joisivat, ja että pedot janonsa sammuttaisivat.
Ze laven al de wilde dieren, En de woudezel lest er zijn dorst;
12 Heidän tykönänsä istuvat taivaan linnut, ja visertävät oksilla.
Daar nestelen de vogels uit de lucht, En fluiten er tussen de struiken.
13 Sinä liotat vuoret ylhäältä: sinä täytät maan hedelmällä, jonka sinä saatat.
Uit uw zalen drenkt Gij de bergen, Door het sap van uw nevel wordt de aarde verzadigd;
14 Sinä kasvatat ruohon karjalle, ja jyvät ihmisten tarpeeksi, tuottaakses leipää maasta.
Gij laat voor het vee het gras ontspruiten, En het groen voor wat de mensen dient. Gij roept het graan uit de aarde te voorschijn,
15 Ja että viina ihmisen sydämen ilahuttaa, ja hänen kasvonsa kaunistuu öljystä: ja leipä vahvistaa ihmisen sydämen.
En de wijn, die het hart van de mensen verheugt; Olie, om het gelaat te doen glanzen, Brood, dat het hart van de mensen verkwikt.
16 Että Herran puut nesteestä täynnä olisivat: Libanonin sedripuut, jotka hän on istuttanut;
Jahweh’s bomen drinken zich vol, De Libanon-ceders, die Hij heeft geplant:
17 Siellä linnut pesiä tekevät, ja haikarat hongissa asuvat.
Waar de vogels zich nestelen, In wier toppen de ooievaar woont.
18 Korkiat vuoret ovat metsävuohten turva, ja kivirauniot kaninein.
De hoogste bergen zijn voor de gemzen, De klippen een schuilplaats voor bokken.
19 Sinä teet kuun aikoja jakamaan, ja aurinko tietää laskemisensa.
Gij schiept de maan, om de tijd te bepalen, De zon weet, wanneer ze onder moet gaan.
20 Sinä teet pimeyden ja yö tulee: silloin kaikki metsän eläimet tulevat ulos.
Maakt Gij het donker, dan wordt het nacht, En sluipen de wilde beesten rond,
21 Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät.
Brullen de leeuwen om buit, En vragen God om hun voedsel.
22 Mutta kuin aurinko koittaa, niin he kokoontuvat, ja luolissansa makaavat.
De zon gaat op: ze kruipen weg, En leggen zich neer in hun holen;
23 Niin menee myös ihminen työhönsä, ja askareillensa ehtoosen asti.
Maar de mens tijgt aan zijn werk, En aan zijn arbeid tot aan de avond.
24 Herra, kuinka suuret ja monet ovat sinun käsialas? Sinä olet kaikki taitavasti säätänyt, ja maa on täynnä sinun tavaraas.
Hoe ontzaglijk zijn uw werken, o Jahweh: Gij hebt ze allen met wijsheid gewrocht! De aarde is vol van uw schepselen,
25 Tämä meri, joka niin suuri ja lavia on, siinä epälukuiset liikuvat, sekä pienet että suuret eläimet;
Niet minder de zee; Die is groot en geweldig, En het wemelt daarin zonder tal: Beesten, kleine en grote,
26 Siellä haahdet kuljeskelevat: siinä valaskalat ovat, jotkas tehnyt olet, leikitsemään hänessä.
Monsters trekken er door, Liwjatan dien Gij hebt geschapen, Om er mede te spelen.
27 Kaikki odottavat sinua, ettäs heille antaisit ruan ajallansa.
Allen zien naar U uit, Om voedsel, elk op zijn tijd.
28 Koskas heille annat, niin he kokoovat: koskas kätes avaat, niin he hyvyydellä ravitaan.
Geeft Gij het: ze eten het op; Gij opent uw hand: ze worden van het goede verzadigd.
29 Jos sinä kasvos peität, niin he hämmästyvät: koska sinä otat heidän henkensä pois, niin he hukkuvat, ja tomuksi tulevat jälleen.
Maar verbergt Gij uw aanschijn: Ze verstarren van schrik; Gij ontneemt hun de adem: Ze sterven en keren terug tot hun stof.
30 Sinä lähetät ulos henkes, niin he luoduksi tulevat, ja sinä uudistat maan muodon.
Maar Gij zendt weer uw geest: en ze worden geschapen, En Gij vernieuwt het aanschijn der aarde!
31 Herran kunnia pysyy ijankaikkisesti: Herra iloitsee töissänsä.
Eeuwig dure de glorie van Jahweh, En blijve Jahweh Zich in zijn werken verheugen;
32 Hän katsahtaa maan päälle, niin se vapisee: hän rupee vuoriin, niin ne suitsevat.
Hij, die de aarde beziet: en ze beeft; Die de bergen aanraakt: ze roken!
33 Minä veisaan Herralle minun elinaikanani, ja kiitän minun Jumalaani niinkauvan kuin minä olen.
Heel mijn leven zal ik zingen voor Jahweh, Mijn God blijven loven, zolang ik besta!
34 Minun puheeni kelpaa hänelle, ja minä iloitsen Herrassa.
Moge mijn zang Hèm behagen, En ìk mij in Jahweh verblijden;
35 Syntiset maalta lopetetaan, ja jumalattomat ei pidä silleen oleman: kiitä Herraa, sieluni, Halleluja!
Maar mogen de zondaars van de aarde verdwijnen, En de goddelozen niet blijven bestaan! Loof Jahweh, mijn ziel!
