< Psalmien 103 >
1 Davidin Psalmi. Kiitä Herraa, sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä!
Blagoslavljaj Gospoda, oh moja duša, in vse, kar je znotraj mene, blagoslavljaj njegovo sveto ime.
2 Kiitä Herraa, sieluni, ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on,
Blagoslavljaj Gospoda, oh moja duša in ne pozabi vseh dejanj njega,
3 Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses;
ki odpušča vse tvoje krivičnosti, ki ozdravlja vse tvoje bolezni,
4 Joka henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella;
ki odkupuje tvoje življenje pred uničenjem, ki te krona z ljubečo skrbnostjo in nežnimi usmiljenji,
5 Joka suus täyttää hyvyydellä, että sinun nuoruutes uudistetaan niinkuin kotkan.
ki tvoja usta nasičuje z dobrimi stvarmi, tako da se tvoja mladost obnavlja kakor orlova.
6 Herra saattaa vanhurskauden ja tuomion kaikille, jotka vääryyttä kärsivät.
Gospod izvršuje pravičnost in sodbo za vse, ki so zatirani.
7 Hän on tiensä Mosekselle tiettäväksi tehnyt, Israelin lapsille tekonsa.
Svoje poti je dal spoznati Mojzesu, svoja dela Izraelovim otrokom.
8 Laupias ja armollinen on Herra, kärsiväinen ja aivan hyvä.
Gospod je usmiljen in milostljiv, počasen za jezo in obilen v usmiljenju.
9 Ei hän aina riitele, eikä vihastu ijankaikkisesti.
Ne bo se vedno pričkal niti svoje jeze ne bo držal na veke.
10 Ei hän synteimme perästä tee meille, eikä kosta meille pahain tekoimme jälkeen.
Z nami ni ravnal po naših grehih niti nas ni nagrajeval glede na naše krivičnosti.
11 Sillä niin korkia kuin taivas on maasta, antaa hän armonsa lisääntyä niille, jotka häntä pelkäävät.
Kajti kakor je nebo visoko nad zemljo, tako veliko je njegovo usmiljenje do tistih, ki se ga bojijo.
12 Niin kaukana kuin itä on lännestä, siirsi hän meistä pahat tekomme.
Kolikor daleč je vzhod od zahoda, tako daleč odstranja naše prestopke od nas.
13 Niinkuin isä armahtaa lapsia, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä;
Kakor se oče usmili svojih otrok, tako se Gospod usmili teh, ki se ga bojijo.
14 Sillä hän tietää, minkäkaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
Kajti pozna naš sestav; spominja se, da smo prah.
15 Ihminen on eläissänsä niinkuin ruoho: hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla:
Glede človeka, so njegovi dnevi kakor trava; kakor cvetica polja, tako cveti.
16 Kuin tuuli käy sen päällitse, niin ei hän enään kestä, eikä hänen siansa tunne häntä ensinkään.
Kajti čeznjo gre veter in izgine in njen kraj je ne bo več poznal.
17 Mutta Herran armo pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen, hänen pelkääväistensä päälle, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsiin,
Toda Gospodovo usmiljenje je od večnosti do večnosti na tistih, ki se ga bojijo in njegova pravičnost do otrok otrok,
18 Niille, jotka hänen liittonsa pitävät, ja muistavat hänen käskyjänsä, tehdäksensä niitä.
tistim, ki se držijo njegove zaveze in tistim, ki se spominjajo njegovih zapovedi, da jih izpolnjujejo.
19 Herra on valmistanut istuimensa taivaassa, ja hänen valtakuntansa hallitsee kaikkia.
Gospod je pripravil svoj prestol v nebesih in njegovo kraljestvo vlada nad vsemi.
20 Kiittäkäät Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä toimitatte, että hänen sanansa ääni kuultaisiin.
Blagoslavljajte Gospoda, vi njegovi angeli, ki se odlikujete v moči, ki izpolnjujete njegove zapovedi s poslušanjem glasu njegove besede.
21 Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palveliansa, jotka teette hänen tahtonsa.
Blagoslavljajte Gospoda, vse ve njegove vojske, vi njegovi služabniki, ki izpolnjujete njegovo željo.
22 Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen työnsä, kaikissa hänen valtansa paikoissa: kiitä, sieluni, Herraa.
Blagoslavljajte Gospoda, vsa njegova dela na vseh krajih njegovega gospostva. Blagoslavljaj Gospoda, oh moja duša.