Psalmien 103
1 Davidin Psalmi. Kiitä Herraa, sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä!
Neni i kapina Ieowa o lol i mar a jaraui!
2 Kiitä Herraa, sieluni, ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on,
Neni i kapina Ieowa, o der monokela a kotin wiawia mau on uk!
3 Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses;
Me kotin makeki on uk dip om karoj, ap kotin kamauiala om jomau kan.
4 Joka henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella;
Me kotin dore uk ala jan ni waja apwal, me kotin ninie kin uk mak o kalanan.
5 Joka suus täyttää hyvyydellä, että sinun nuoruutes uudistetaan niinkuin kotkan.
Me kotin kapai uk adar ni om malar, o kotin kapulpul uk ala dueta adler.
6 Herra saattaa vanhurskauden ja tuomion kaikille, jotka vääryyttä kärsivät.
En Ieowa a wiawia me pun, o a kotin kapunala, me mi ni kalokolok japun.
7 Hän on tiensä Mosekselle tiettäväksi tehnyt, Israelin lapsille tekonsa.
A kotin kajale on Mojej al en a meakaroj, o on men Ijrail a wiawia kan.
8 Laupias ja armollinen on Herra, kärsiväinen ja aivan hyvä.
Ieowa me dir en kalanan o mak, a kin kotin kanonama, o a kalanan me lapalap.
9 Ei hän aina riitele, eikä vihastu ijankaikkisesti.
A jota kin kotin kaloke aramaj anjau karoj, o pil jota onion kokolata.
10 Ei hän synteimme perästä tee meille, eikä kosta meille pahain tekoimme jälkeen.
A jota kotin pwain on kitail duen dip atail, o jota depuk on kitail duen atail japun kan.
11 Sillä niin korkia kuin taivas on maasta, antaa hän armonsa lisääntyä niille, jotka häntä pelkäävät.
A duen ileile en lan jan jappa, iduen a mak lapalap on ir, me kin majak i.
12 Niin kaukana kuin itä on lännestä, siirsi hän meistä pahat tekomme.
Duen maj en lan o kapin lan ara doo pajan, iduen a kotin kadooana wei jan kitail dip atail.
13 Niinkuin isä armahtaa lapsia, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä;
Duen jam amen pokepoko na jeri, iduen Kot kotin kupukupura irail, me lan i.
14 Sillä hän tietää, minkäkaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
Pwe a kotin mani, da me kitail wiaui kida, a kotin mani, me kitail me pwel par.
15 Ihminen on eläissänsä niinkuin ruoho: hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla:
Aramaj amen kin rajon ra, a kin majal pajan dueta wan tuka nan jap o.
16 Kuin tuuli käy sen päällitse, niin ei hän enään kestä, eikä hänen siansa tunne häntä ensinkään.
Ma kijinian pan leler, a joer mia, o a jolar aja deu a.
17 Mutta Herran armo pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen, hänen pelkääväistensä päälle, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsiin,
A kalanan en Ieowa pan duedueta kokolata on ir, me lan i, o a melel on jeri en jeri kan,
18 Niille, jotka hänen liittonsa pitävät, ja muistavat hänen käskyjänsä, tehdäksensä niitä.
On ir, me kin kolekol a inau, o madamadaua duen a majan kan, pwen kapwaiada.
19 Herra on valmistanut istuimensa taivaassa, ja hänen valtakuntansa hallitsee kaikkia.
Ieowa kotin kauada mol a nanlan, o a kotin kaunda meakan karoj.
20 Kiittäkäät Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä toimitatte, että hänen sanansa ääni kuultaisiin.
Kapikapina Ieowa, komail japwilim a tounlan kan, komail me lapalap akan ni manaman, me kin kapwaiada a majan kan, o peiki on moat en a majan!
21 Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palveliansa, jotka teette hänen tahtonsa.
Kapikapina Ieowa japwilim a pokon akan karoj, o japwilim a ladu kan, me kin kapwaiada kupur a!
22 Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen työnsä, kaikissa hänen valtansa paikoissa: kiitä, sieluni, Herraa.
Kapikapina Ieowa japwilim a dipijou kan ni waja karoj, me a kotin kakaun, nen i kapina Ieowa!
