Psalmien 103
1 Davidin Psalmi. Kiitä Herraa, sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä!
Av David. Lova Herren, mi sjæl, og alt som i meg er, love hans heilage hamn!
2 Kiitä Herraa, sieluni, ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on,
Lova Herren, mi sjæl, og gløym ikkje alle hans velgjerningar!
3 Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses;
Han som tilgjev all di skuld, han som lækjer alle dine brester,
4 Joka henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella;
han som løyser ditt liv frå gravi, han som kryner deg med nåde og miskunn,
5 Joka suus täyttää hyvyydellä, että sinun nuoruutes uudistetaan niinkuin kotkan.
han som mettar din prydnad med godt, so du vert ung att som ørnen.
6 Herra saattaa vanhurskauden ja tuomion kaikille, jotka vääryyttä kärsivät.
Herren gjer rettferdsverk og rett mot alle som er under trykk.
7 Hän on tiensä Mosekselle tiettäväksi tehnyt, Israelin lapsille tekonsa.
Han kunngjorde sine vegar for Moses, sine gjerningar for Israels born.
8 Laupias ja armollinen on Herra, kärsiväinen ja aivan hyvä.
Miskunnsam og nådig er Herren, langmodig og rik på miskunn.
9 Ei hän aina riitele, eikä vihastu ijankaikkisesti.
Han trættar ikkje alltid og gøymer ikkje æveleg på vreide.
10 Ei hän synteimme perästä tee meille, eikä kosta meille pahain tekoimme jälkeen.
Han gjer ikkje med oss etter våre synder og gjev oss ikkje lika for våre misgjerningar.
11 Sillä niin korkia kuin taivas on maasta, antaa hän armonsa lisääntyä niille, jotka häntä pelkäävät.
For so høg som himmelen er yver jordi, so er hans miskunn veldug yver deim som ottast honom.
12 Niin kaukana kuin itä on lännestä, siirsi hän meistä pahat tekomme.
So langt som aust er frå vest, let han våre misgjerningar vera burte frå oss.
13 Niinkuin isä armahtaa lapsia, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä;
Som ein far miskunnar borni, so miskunnar Herren deim som ottast honom.
14 Sillä hän tietää, minkäkaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
For han veit kva slag skapning me er, han kjem i hug at me er dust.
15 Ihminen on eläissänsä niinkuin ruoho: hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla:
Eit menneskje, som gras er hans dagar, som blomen på marki, soleis blømer han.
16 Kuin tuuli käy sen päällitse, niin ei hän enään kestä, eikä hänen siansa tunne häntä ensinkään.
Når vinden fer yver honom, er han ikkje meir, og staden hans veit ikkje meir av honom.
17 Mutta Herran armo pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen, hänen pelkääväistensä päälle, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsiin,
Men Herrens miskunn er frå æva og til æva yver deim som ottast honom, og hans rettferd er mot barneborn,
18 Niille, jotka hänen liittonsa pitävät, ja muistavat hänen käskyjänsä, tehdäksensä niitä.
mot deim som held hans pakt, og som kjem i hug hans fyresegner og liver etter deim.
19 Herra on valmistanut istuimensa taivaassa, ja hänen valtakuntansa hallitsee kaikkia.
Herren hev sett sin kongsstol i himmelen, og hans rike råder yver alle ting.
20 Kiittäkäät Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä toimitatte, että hänen sanansa ääni kuultaisiin.
Lova Herren, de hans englar, de velduge kjempor som set hans ord i verk, med di de lyder på røysti av hans ord!
21 Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palveliansa, jotka teette hänen tahtonsa.
Lova Herren, alle hans herar, de hans tenarar som gjer hans vilje!
22 Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen työnsä, kaikissa hänen valtansa paikoissa: kiitä, sieluni, Herraa.
Lova Herren alle hans verk på alle stader i hans rike! Lova Herren mi sjæl!
