Psalmien 103
1 Davidin Psalmi. Kiitä Herraa, sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä!
Dāvida dziesma. Teici To Kungu, mana dvēsele, un viss, kas iekš manis, Viņa svēto vārdu.
2 Kiitä Herraa, sieluni, ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on,
Teici To Kungu, mana dvēsele, un neaizmirsti, ko Viņš tev laba darījis.
3 Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses;
Viņš piedod visus tavus grēkus un dziedina visas tavas vainas.
4 Joka henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella;
Viņš izglābj tavu dzīvību no samaitāšanas un pušķo tevi ar žēlastību un apžēlošanām.
5 Joka suus täyttää hyvyydellä, että sinun nuoruutes uudistetaan niinkuin kotkan.
Viņš pieēdina tavu muti ar labumu, ka tu atjaunojies kā ērglis.
6 Herra saattaa vanhurskauden ja tuomion kaikille, jotka vääryyttä kärsivät.
Tas Kungs izdod taisnību un tiesu visiem, kas top apbēdināti.
7 Hän on tiensä Mosekselle tiettäväksi tehnyt, Israelin lapsille tekonsa.
Viņš Mozum darījis zināmus Savus ceļus, Israēla bērniem Savus darbus.
8 Laupias ja armollinen on Herra, kärsiväinen ja aivan hyvä.
Žēlīgs un lēnīgs ir Tas Kungs, pacietīgs un no lielas žēlastības.
9 Ei hän aina riitele, eikä vihastu ijankaikkisesti.
Viņš ķildu neturēs mūžam un nedusmosies mūžīgi.
10 Ei hän synteimme perästä tee meille, eikä kosta meille pahain tekoimme jälkeen.
Viņš mums nedara pēc mūsu grēkiem un mums nemaksā pēc mūsu noziegumiem.
11 Sillä niin korkia kuin taivas on maasta, antaa hän armonsa lisääntyä niille, jotka häntä pelkäävät.
Jo cik augstas debesis ir pār zemi, tik spēcīga Viņa žēlastība pār tiem, kas Viņu bīstas.
12 Niin kaukana kuin itä on lännestä, siirsi hän meistä pahat tekomme.
Cik tālu rīti no vakariem, tik tālu Viņš liek mūsu pārkāpumus nost no mums.
13 Niinkuin isä armahtaa lapsia, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä;
Tā kā tēvs apžēlojās par bērniem, tā Tas Kungs žēlo tos, kas Viņu bīstas.
14 Sillä hän tietää, minkäkaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
Jo Viņš zin, kāds radījums mēs esam, Viņš piemin, ka mēs esam pīšļi.
15 Ihminen on eläissänsä niinkuin ruoho: hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla:
Cilvēks savā dzīvībā ir kā zāle, viņš zied kā puķe laukā.
16 Kuin tuuli käy sen päällitse, niin ei hän enään kestä, eikä hänen siansa tunne häntä ensinkään.
Kad vējš pār to pāriet, tad viņas vairs nav, un viņas vietu vairs nepazīst.
17 Mutta Herran armo pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen, hänen pelkääväistensä päälle, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsiin,
Bet Tā Kunga žēlastība paliek mūžīgi mūžam pār tiem, kas Viņu bīstas, un Viņa taisnība līdz bērnu bērniem
18 Niille, jotka hänen liittonsa pitävät, ja muistavat hänen käskyjänsä, tehdäksensä niitä.
Pie tiem, kas Viņa derību tur un Viņa baušļus piemin, ka tie tos dara.
19 Herra on valmistanut istuimensa taivaassa, ja hänen valtakuntansa hallitsee kaikkia.
Tas Kungs ir stiprinājis Savu godības krēslu debesīs, un Viņa valstība valda pār visu.
20 Kiittäkäät Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä toimitatte, että hänen sanansa ääni kuultaisiin.
Teiciet To Kungu, Viņa eņģeļi, jūs stiprie karotāji, kas Viņa vārdu izdara, klausīdami Viņa vārda balsi.
21 Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palveliansa, jotka teette hänen tahtonsa.
Teiciet To Kungu, visi Viņa spēcīgie pulki, jūs Viņa sulaiņi, kas dara pēc Viņa prāta.
22 Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen työnsä, kaikissa hänen valtansa paikoissa: kiitä, sieluni, Herraa.
Teiciet To Kungu, visi Viņa darbi visās vietās, kur Viņš valda. Teici To Kungu, mana dvēsele.
