Psalmien 103
1 Davidin Psalmi. Kiitä Herraa, sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä!
Ipsi David. Benedic anima mea Domino et omnia, quæ intra me sunt, nomini sancto eius.
2 Kiitä Herraa, sieluni, ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on,
Benedic anima mea Domino: et noli oblivisci omnes retributiones eius:
3 Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses;
Qui propitiatur omnibus iniquitatibus tuis: qui sanat omnes infirmitates tuas.
4 Joka henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella;
Qui redimit de interitu vitam tuam: qui coronat te in misericordia et miserationibus.
5 Joka suus täyttää hyvyydellä, että sinun nuoruutes uudistetaan niinkuin kotkan.
Qui replet in bonis desiderium tuum: renovabitur ut aquilæ iuventus tua:
6 Herra saattaa vanhurskauden ja tuomion kaikille, jotka vääryyttä kärsivät.
Faciens misericordias Dominus: et iudicium omnibus iniuriam patientibus.
7 Hän on tiensä Mosekselle tiettäväksi tehnyt, Israelin lapsille tekonsa.
Notas fecit vias suas Moysi, filiis Israel voluntates suas.
8 Laupias ja armollinen on Herra, kärsiväinen ja aivan hyvä.
Miserator, et misericors Dominus: longanimis, et multum misericors.
9 Ei hän aina riitele, eikä vihastu ijankaikkisesti.
Non in perpetuum irascetur: neque in æternum comminabitur.
10 Ei hän synteimme perästä tee meille, eikä kosta meille pahain tekoimme jälkeen.
Non secundum peccata nostra fecit nobis: neque secundum iniquitates nostras retribuit nobis.
11 Sillä niin korkia kuin taivas on maasta, antaa hän armonsa lisääntyä niille, jotka häntä pelkäävät.
Quoniam secundum altitudinem cæli a terra: corroboravit misericordiam suam super timentes se.
12 Niin kaukana kuin itä on lännestä, siirsi hän meistä pahat tekomme.
Quantum distat Ortus ab Occidente: longe fecit a nobis iniquitates nostras.
13 Niinkuin isä armahtaa lapsia, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä;
Quomodo miseretur pater filiorum, misertus est Dominus timentibus se:
14 Sillä hän tietää, minkäkaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
quoniam ipse cognovit figmentum nostrum. Recordatus est quoniam pulvis sumus:
15 Ihminen on eläissänsä niinkuin ruoho: hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla:
homo, sicut fœnum dies eius, tamquam flos agri sic efflorebit.
16 Kuin tuuli käy sen päällitse, niin ei hän enään kestä, eikä hänen siansa tunne häntä ensinkään.
Quoniam spiritus pertransibit in illo, et non subsistet: et non cognoscet amplius locum suum.
17 Mutta Herran armo pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen, hänen pelkääväistensä päälle, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsiin,
Misericordia autem Domini ab æterno, et usque in æternum super timentes eum. Et iustitia illius in filios filiorum,
18 Niille, jotka hänen liittonsa pitävät, ja muistavat hänen käskyjänsä, tehdäksensä niitä.
his qui servant testamentum eius: Et memores sunt mandatorum ipsius, ad faciendum ea.
19 Herra on valmistanut istuimensa taivaassa, ja hänen valtakuntansa hallitsee kaikkia.
Dominus in cælo paravit sedem suam: et regnum ipsius omnibus dominabitur.
20 Kiittäkäät Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä toimitatte, että hänen sanansa ääni kuultaisiin.
Benedicite Domino omnes angeli eius: potentes virtute, facientes verbum illius, ad audiendam vocem sermonum eius.
21 Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palveliansa, jotka teette hänen tahtonsa.
Benedicite Domino omnes virtutes eius: ministri eius, qui facitis voluntatem eius.
22 Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen työnsä, kaikissa hänen valtansa paikoissa: kiitä, sieluni, Herraa.
Benedicite Domino omnia opera eius: in omni loco dominationis eius, benedic anima mea Domino.
