Psalmien 103
1 Davidin Psalmi. Kiitä Herraa, sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä!
Ég vil lofa Guð af öllu hjarta.
2 Kiitä Herraa, sieluni, ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on,
Ég vil vegsama Drottin og minnast allra velgjörða hans við mig.
3 Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses;
Hann fyrirgefur syndir mínar. Hann læknar mig.
4 Joka henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella;
Hann frelsar mig frá dauða. Hann umlykur mig náð og miskunn.
5 Joka suus täyttää hyvyydellä, että sinun nuoruutes uudistetaan niinkuin kotkan.
Hann hleður á mig gjöfum! Hann endurnýjar lífsþrótt minn og gerir mig sterkan sem örn.
6 Herra saattaa vanhurskauden ja tuomion kaikille, jotka vääryyttä kärsivät.
Hann réttir hlut þeirra sem misrétti þola.
7 Hän on tiensä Mosekselle tiettäväksi tehnyt, Israelin lapsille tekonsa.
Hann opinberaði Móse vilja sinn og hver hann væri og einnig þjóð sinni Ísrael.
8 Laupias ja armollinen on Herra, kärsiväinen ja aivan hyvä.
Hann er miskunnsamur og mildur við þá sem eiga það ekki skilið. Hann er seinn til reiði og fullur náðar og kærleika.
9 Ei hän aina riitele, eikä vihastu ijankaikkisesti.
Hann er ekki langrækinn né eilíflega reiður.
10 Ei hän synteimme perästä tee meille, eikä kosta meille pahain tekoimme jälkeen.
Hann hefur ekki refsað okkur fyrir syndir okkar eins og sanngjarnt var
11 Sillä niin korkia kuin taivas on maasta, antaa hän armonsa lisääntyä niille, jotka häntä pelkäävät.
því að miskunn hans við þá sem óttast hann og heiðra, er eins há og himinninn er yfir jörðinni.
12 Niin kaukana kuin itä on lännestä, siirsi hän meistä pahat tekomme.
Hann fleygði burt syndum okkar og það langt, já, eins langt og austrið er frá vestrinu!
13 Niinkuin isä armahtaa lapsia, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä;
Eins og faðir miskunnar börnum sínum, eins hefur Drottinn miskunnað þeim sem óttast hann,
14 Sillä hän tietää, minkäkaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
því hann veit að við erum bara dauðlegir menn
15 Ihminen on eläissänsä niinkuin ruoho: hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla:
og að ævi okkar er stutt og líður hratt. Við erum eins og jurt sem vex og blómgast
16 Kuin tuuli käy sen päällitse, niin ei hän enään kestä, eikä hänen siansa tunne häntä ensinkään.
en skrælnar fyrr en varir í brennheitum vindinum, deyr og gleymist.
17 Mutta Herran armo pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen, hänen pelkääväistensä päälle, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsiin,
En miskunn Drottins endist að eilífu fyrir þá sem reiða sig á orð hans og óttast hann.
18 Niille, jotka hänen liittonsa pitävät, ja muistavat hänen käskyjänsä, tehdäksensä niitä.
Og hjálpræði hans nær til barnabarnanna ef við höldum sáttmála hans og hlýðum boðum hans.
19 Herra on valmistanut istuimensa taivaassa, ja hänen valtakuntansa hallitsee kaikkia.
Drottinn hefur reist sér hásæti á himnum og þaðan stjórnar hann heiminum.
20 Kiittäkäät Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä toimitatte, että hänen sanansa ääni kuultaisiin.
Lofið Drottin, þið voldugu englar sem framkvæmið skipanir hans og takið við fyrirmælum hans.
21 Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palveliansa, jotka teette hänen tahtonsa.
Lofið Drottin, þið hersveitir englanna sem framfylgið vilja hans.
22 Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen työnsä, kaikissa hänen valtansa paikoissa: kiitä, sieluni, Herraa.
Öll verk Drottins, um víða veröld, lofa hann! Einnig ég vil lofa hann!
