Psalmien 103
1 Davidin Psalmi. Kiitä Herraa, sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä!
Dávidtól. Áldjad, én lelkem, az Örökkévalót s egész belsőm az ő szent nevét!
2 Kiitä Herraa, sieluni, ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on,
Áldjad, én lelkem, az Örökkévalót s ne feledkezzél meg mind az ő tetteiről!
3 Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses;
Ő az, ki megbocsátja minden bűnödet, ki meggyógyítja minden betegségedet;
4 Joka henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella;
ki veremből váltja meg éltedet, ki körülvesz téged szeretettel s irgalommal;
5 Joka suus täyttää hyvyydellä, että sinun nuoruutes uudistetaan niinkuin kotkan.
ki jóval tartja el díszedet, hogy megújhodik sasként ifjúságod.
6 Herra saattaa vanhurskauden ja tuomion kaikille, jotka vääryyttä kärsivät.
Igazságot tesz az Örökkévaló és jogot mind a zsaroltaknak.
7 Hän on tiensä Mosekselle tiettäväksi tehnyt, Israelin lapsille tekonsa.
Megismerteti útjait Mózessel, Izraél fiaival cselekvéseit:
8 Laupias ja armollinen on Herra, kärsiväinen ja aivan hyvä.
irgalmas és kegyelmes az Örökkévaló, hosszantűrő és bőséges a szeretetben.
9 Ei hän aina riitele, eikä vihastu ijankaikkisesti.
Nem mindétig fog pörölni s nem örökké haragot tartani.
10 Ei hän synteimme perästä tee meille, eikä kosta meille pahain tekoimme jälkeen.
Nem vétkeink szerint járt el velünk, s nem bűneink szerint bánt velünk.
11 Sillä niin korkia kuin taivas on maasta, antaa hän armonsa lisääntyä niille, jotka häntä pelkäävät.
Mert amint magas az ég a föld fölött: hatalmas volt szeretete az ő tisztelői fölött.
12 Niin kaukana kuin itä on lännestä, siirsi hän meistä pahat tekomme.
Amint távol van kelet nyugattól: eltávolította tőlünk bűntetteinket.
13 Niinkuin isä armahtaa lapsia, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä;
Amint atya irgalmaz gyermekeinek, irgalmazott az Örökkévaló az ő tisztelőinek.
14 Sillä hän tietää, minkäkaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
Mert ő ismeri hajlamunkat, emlékezik rá, hogy por vagyunk.
15 Ihminen on eläissänsä niinkuin ruoho: hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla:
Halandónak akár fű a napjai, mint a mező virága úgy virágzik;
16 Kuin tuuli käy sen päällitse, niin ei hän enään kestä, eikä hänen siansa tunne häntä ensinkään.
mert szél vonult el rajta s nincsen, s nem ismeri őt többé a helye.
17 Mutta Herran armo pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen, hänen pelkääväistensä päälle, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsiin,
De az Örökkévaló szeretete öröktől-örökké van tisztelői fölött, s igazsága jut gyermekeik gyermekeinek:
18 Niille, jotka hänen liittonsa pitävät, ja muistavat hänen käskyjänsä, tehdäksensä niitä.
azoknak kik szövetségét megőrzik s megemlékeznek rendeleteiről, hogy megtegyék.
19 Herra on valmistanut istuimensa taivaassa, ja hänen valtakuntansa hallitsee kaikkia.
Az Örökkévaló az égben szilárdította meg trónját és királysága a mindenségen uralkodik.
20 Kiittäkäät Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä toimitatte, että hänen sanansa ääni kuultaisiin.
Áldjátok az Örökkévalót, ti angyalai, ti hatalmas erejűek, akik végezitek igéjét, hallgatván igéjének szavára!
21 Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palveliansa, jotka teette hänen tahtonsa.
Áldjátok az Örökkévalót mind a seregei, szolgálattevői ti, akaratának végzői!
22 Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen työnsä, kaikissa hänen valtansa paikoissa: kiitä, sieluni, Herraa.
Áldjátok az Örökkévalót, mind a művei ti, uralmának minden helyein! Áldjad, én lelkem, az Örökkévalót!
