< Psalmien 103 >
1 Davidin Psalmi. Kiitä Herraa, sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä!
By David. Bless, O my soul, Jehovah, And all my inward parts — His Holy Name.
2 Kiitä Herraa, sieluni, ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on,
Bless, O my soul, Jehovah, And forget not all His benefits,
3 Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses;
Who is forgiving all thine iniquities, Who is healing all thy diseases,
4 Joka henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella;
Who is redeeming from destruction thy life, Who is crowning thee — kindness and mercies,
5 Joka suus täyttää hyvyydellä, että sinun nuoruutes uudistetaan niinkuin kotkan.
Who is satisfying with good thy desire, Renew itself as an eagle doth thy youth.
6 Herra saattaa vanhurskauden ja tuomion kaikille, jotka vääryyttä kärsivät.
Jehovah is doing righteousness and judgments For all the oppressed.
7 Hän on tiensä Mosekselle tiettäväksi tehnyt, Israelin lapsille tekonsa.
He maketh known His ways to Moses, To the sons of Israel His acts.
8 Laupias ja armollinen on Herra, kärsiväinen ja aivan hyvä.
Merciful and gracious [is] Jehovah, Slow to anger, and abundant in mercy.
9 Ei hän aina riitele, eikä vihastu ijankaikkisesti.
Not for ever doth He strive, Nor to the age doth He watch.
10 Ei hän synteimme perästä tee meille, eikä kosta meille pahain tekoimme jälkeen.
Not according to our sins hath He done to us, Nor according to our iniquities Hath He conferred benefits upon us.
11 Sillä niin korkia kuin taivas on maasta, antaa hän armonsa lisääntyä niille, jotka häntä pelkäävät.
For, as the height of the heavens [is] above the earth, His kindness hath been mighty over those fearing Him.
12 Niin kaukana kuin itä on lännestä, siirsi hän meistä pahat tekomme.
As the distance of east from west He hath put far from us our transgressions.
13 Niinkuin isä armahtaa lapsia, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä;
As a father hath mercy on sons, Jehovah hath mercy on those fearing Him.
14 Sillä hän tietää, minkäkaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
For He hath known our frame, Remembering that we [are] dust.
15 Ihminen on eläissänsä niinkuin ruoho: hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla:
Mortal man! as grass [are] his days, As a flower of the field so he flourisheth;
16 Kuin tuuli käy sen päällitse, niin ei hän enään kestä, eikä hänen siansa tunne häntä ensinkään.
For a wind hath passed over it, and it is not, And its place doth not discern it any more.
17 Mutta Herran armo pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen, hänen pelkääväistensä päälle, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsiin,
And the kindness of Jehovah [Is] from age even unto age on those fearing Him, And His righteousness to sons' sons,
18 Niille, jotka hänen liittonsa pitävät, ja muistavat hänen käskyjänsä, tehdäksensä niitä.
To those keeping His covenant, And to those remembering His precepts to do them.
19 Herra on valmistanut istuimensa taivaassa, ja hänen valtakuntansa hallitsee kaikkia.
Jehovah in the heavens Hath established His throne, And His kingdom over all hath ruled.
20 Kiittäkäät Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä toimitatte, että hänen sanansa ääni kuultaisiin.
Bless Jehovah, ye His messengers, Mighty in power — doing His word, To hearken to the voice of His Word.
21 Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palveliansa, jotka teette hänen tahtonsa.
Bless Jehovah, all ye His hosts, His ministers — doing His pleasure.
22 Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen työnsä, kaikissa hänen valtansa paikoissa: kiitä, sieluni, Herraa.
Bless Jehovah, all ye His works, In all places of His dominion. Bless, O my soul, Jehovah!