Psalmien 103
1 Davidin Psalmi. Kiitä Herraa, sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä!
Van David. Loof Jahweh, mijn ziel, Heel mijn binnenste zijn heilige Naam;
2 Kiitä Herraa, sieluni, ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on,
Loof Jahweh, mijn ziel, En vergeet zijn talloze weldaden niet!
3 Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses;
Hij is het, die al uw zonden vergeeft, En al uw zwakheid geneest;
4 Joka henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella;
Die uw leven behoedt voor het graf, U kroont met genade en ontferming;
5 Joka suus täyttää hyvyydellä, että sinun nuoruutes uudistetaan niinkuin kotkan.
Die al uw verlangens bevredigt, En als een adelaar uw jeugd verjongt!
6 Herra saattaa vanhurskauden ja tuomion kaikille, jotka vääryyttä kärsivät.
Jahweh oefent gerechtigheid uit, Schaft recht aan alle verdrukten:
7 Hän on tiensä Mosekselle tiettäväksi tehnyt, Israelin lapsille tekonsa.
Hij toonde Moses zijn wegen, Aan de kinderen van Israël zijn machtige werken!
8 Laupias ja armollinen on Herra, kärsiväinen ja aivan hyvä.
Maar Jahweh is ook barmhartig en genadig, Lankmoedig en rijk aan ontferming:
9 Ei hän aina riitele, eikä vihastu ijankaikkisesti.
Hij toornt niet voor immer, En wrokt niet voor eeuwig;
10 Ei hän synteimme perästä tee meille, eikä kosta meille pahain tekoimme jälkeen.
Hij vergeldt ons niet naar onze zonden, En straft ons niet naar onze schuld.
11 Sillä niin korkia kuin taivas on maasta, antaa hän armonsa lisääntyä niille, jotka häntä pelkäävät.
Neen, zo hoog als de hemel Zich boven de aarde verheft, Zo groot is zijn goedheid Voor hen, die Hem vrezen!
12 Niin kaukana kuin itä on lännestä, siirsi hän meistä pahat tekomme.
Zo ver het oosten staat van het westen, Werpt Hij onze schuld van Zich af;
13 Niinkuin isä armahtaa lapsia, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä;
Zoals een vader zich over zijn kinderen ontfermt, Ontfermt Zich Jahweh over hen, die Hem vrezen:
14 Sillä hän tietää, minkäkaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
Want Hij kent onze aard, En bedenkt, dat wij stof zijn.
15 Ihminen on eläissänsä niinkuin ruoho: hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla:
Als het gras zijn de dagen der mensen, Ze bloeien als een bloem op het veld:
16 Kuin tuuli käy sen päällitse, niin ei hän enään kestä, eikä hänen siansa tunne häntä ensinkään.
Waait er een wind overheen, ze is weg, En men weet niet meer, waar ze stond.
17 Mutta Herran armo pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen, hänen pelkääväistensä päälle, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsiin,
Maar van eeuwigheid is de goedheid van Jahweh, En tot in eeuwigheid blijft zij bestaan; Zijn barmhartigheid is voor hen, die Hem vrezen, En voor de kinderen van hun zonen:
18 Niille, jotka hänen liittonsa pitävät, ja muistavat hänen käskyjänsä, tehdäksensä niitä.
Voor hen, die zijn Verbond onderhouden, Zijn geboden gedenken en ze volbrengen.
19 Herra on valmistanut istuimensa taivaassa, ja hänen valtakuntansa hallitsee kaikkia.
In de hemel heeft Jahweh zijn troon opgeslagen, En zijn koningschap beheerst het heelal;
20 Kiittäkäät Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä toimitatte, että hänen sanansa ääni kuultaisiin.
Jahweh’s engelen zingen Hem glorie, De sterke helden, die zijn geboden volbrengen, Die gehoorzamen aan zijn bevelen!
21 Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palveliansa, jotka teette hänen tahtonsa.
Looft Jahweh dan, al zijn legerscharen, Zijn dienaars, die zijn wil volbrengt;
22 Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen työnsä, kaikissa hänen valtansa paikoissa: kiitä, sieluni, Herraa.
Looft Jahweh, al zijn werken, In iedere plaats van zijn rijk; Loof Jahweh, mijn ziel!
