Psalmien 103
1 Davidin Psalmi. Kiitä Herraa, sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä!
Davidov. Blagoslivljaj Jahvu, dušo moja, i sve što je u meni, sveto ime njegovo!
2 Kiitä Herraa, sieluni, ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on,
Blagoslivljaj Jahvu, dušo moja, i ne zaboravi dobročinstva njegova:
3 Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses;
on ti otpušta sve grijehe tvoje, on iscjeljuje sve slabosti tvoje;
4 Joka henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella;
on ti od propasti čuva život, kruni te dobrotom i ljubavlju;
5 Joka suus täyttää hyvyydellä, että sinun nuoruutes uudistetaan niinkuin kotkan.
život ti ispunja dobrima, k'o orlu ti se mladost obnavlja.
6 Herra saattaa vanhurskauden ja tuomion kaikille, jotka vääryyttä kärsivät.
Jahve čini pravedna djela i potlačenima vraća pravicu,
7 Hän on tiensä Mosekselle tiettäväksi tehnyt, Israelin lapsille tekonsa.
Mojsiju objavi putove svoje, sinovima Izraelovim djela svoja.
8 Laupias ja armollinen on Herra, kärsiväinen ja aivan hyvä.
Milosrdan i milostiv je Jahve, spor na srdžbu i vrlo dobrostiv.
9 Ei hän aina riitele, eikä vihastu ijankaikkisesti.
Jarostan nije za vječna vremena niti dovijeka plamti srdžba njegova.
10 Ei hän synteimme perästä tee meille, eikä kosta meille pahain tekoimme jälkeen.
Ne postupa s nama po grijesima našim niti nam plaća po našim krivnjama.
11 Sillä niin korkia kuin taivas on maasta, antaa hän armonsa lisääntyä niille, jotka häntä pelkäävät.
Jer kako je nebo visoko nad zemljom, dobrota je njegova s onima koji ga se boje.
12 Niin kaukana kuin itä on lännestä, siirsi hän meistä pahat tekomme.
Kako je istok daleko od zapada, tako udaljuje od nas bezakonja naša.
13 Niinkuin isä armahtaa lapsia, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä;
Kako se otac smiluje dječici, tako se Jahve smiluje onima što ga se boje.
14 Sillä hän tietää, minkäkaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
Jer dobro zna kako smo sazdani, spominje se da smo prašina.
15 Ihminen on eläissänsä niinkuin ruoho: hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla:
Dani su čovjekovi kao sijeno, cvate k'o cvijetak na njivi;
16 Kuin tuuli käy sen päällitse, niin ei hän enään kestä, eikä hänen siansa tunne häntä ensinkään.
jedva ga dotakne vjetar, i već ga nema, ne pamti ga više ni mjesto njegovo.
17 Mutta Herran armo pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen, hänen pelkääväistensä päälle, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsiin,
Al' ljubav Jahvina vječna je nad onima što ga se boje i njegova pravda nad sinovima sinova,
18 Niille, jotka hänen liittonsa pitävät, ja muistavat hänen käskyjänsä, tehdäksensä niitä.
nad onima što njegov Savez čuvaju i pamte mu zapovijedi da ih izvrše.
19 Herra on valmistanut istuimensa taivaassa, ja hänen valtakuntansa hallitsee kaikkia.
Jahve u nebu postavi prijestolje svoje, i kraljevska vlast svemir mu obuhvaća.
20 Kiittäkäät Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä toimitatte, että hänen sanansa ääni kuultaisiin.
Blagoslivljajte Jahvu, svi anđeli njegovi, vi jaki u sili, što izvršujete naredbe njegove, poslušni riječi njegovoj!
21 Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palveliansa, jotka teette hänen tahtonsa.
Blagoslivljajte Jahvu, sve vojske njegove, sluge njegove koje činite volju njegovu!
22 Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen työnsä, kaikissa hänen valtansa paikoissa: kiitä, sieluni, Herraa.
Blagoslivljajte Jahvu, sva djela njegova, na svakome mjestu vlasti njegove: blagoslivljaj Jahvu, dušo moja!
