Psalmien 102
1 Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
Oração do aflito, quando ele se viu desfalecido, e derramou sua súplica diante do SENHOR: Ó SENHOR, ouve minha oração; e que meu clamor chegue a ti.
2 Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
Não escondas de mim o teu rosto no dia da minha angústia; inclina a mim teu ouvidos; no dia em que eu clamar, apressa-te para me responder.
3 Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
Porque os meus dias têm se desfeito como fumaça; e meus ossos se têm se queimado como [n] um forno.
4 Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
Meu coração, tal como a erva, está tão ferido e seco, que me esqueci de comer meu pão.
5 Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
Por causa da voz do meu gemido, meus ossos têm se grudado à minha carne.
6 Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
Estou semelhante a uma ave no deserto, estou como uma coruja num lugar desabitado.
7 Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
Fico alerta e estou como um pardal solitário sobre o telhado.
8 Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
Os meus inimigos me insultam o dia todo; os que me odeiam juram [maldições] contra mim.
9 Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
Porque estou comendo cinza como [se fosse] pão, e misturo minha bebida com lágrimas,
10 Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
Por causa de tua irritação e tua ira; porque tu me levantaste e me derrubaste.
11 Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
Meus dias [têm sido] como a sombra, que declina; e eu estou secando como a erva.
12 Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
Porém tu, SENHOR, permaneces para sempre; e tua lembrança [continua] geração após geração.
13 Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
Tu te levantarás, e terás piedade de Sião; porque chegou o tempo determinado para se apiedar dela.
14 Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
Pois os teus servos se agradam de suas pedras, e sentem compaixão do pó de suas [ruínas].
15 Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
Então as nações temerão o nome do SENHOR; e todos os reis da terra [temerão] a tua glória;
16 Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
Quando o SENHOR edificar a Sião, [e] aparecer em sua glória;
17 Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
E der atenção à oração do desamparado, e não desprezar sua oração.
18 Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
Isto será escrito para a geração futura; e o povo que for criado louvará ao SENHOR;
19 Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
Porque ele olhará desde o alto de seu santuário; o SENHOR olhará desde os céus para a terra,
20 Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
Para ouvir o gemido dos prisioneiros; para soltar aos sentenciados à morte.
21 Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
Para eles anunciarem o nome do SENHOR em Sião, e seu louvor em Jerusalém.
22 Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
Quando os povos se reunirem, e os reinos, para servirem ao SENHOR.
23 Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
Ele abateu minha força no caminho; abreviou os meus dias.
24 Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
Eu dizia: Meu Deus, não me leves no meio dos meus dias; teus anos são [eternos], geração após geração.
25 Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
Desde muito antes fundaste a terra; e os céus são obra de tuas mãos.
26 Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
Eles se destruirão, porém tu permanecerás; e todos eles como vestimentas se envelhecerão; como roupas tu os mudarás, e serão mudados.
27 Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
Porém tu és o mesmo; e teus anos nunca se acabarão.
28 Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
Os filhos de teus servos habitarão [seguros], e a semente deles será firmada perante ti.
