Psalmien 102
1 Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
Senhor, ouve a minha oração, e chegue a ti o meu clamor.
2 Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
Não escondas de mim o teu rosto no dia da minha angústia, inclina para mim os teus ouvidos; no dia em que eu clamar, ouve-me depressa.
3 Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
Porque os meus dias se consomem como o fumo, e os meus ossos ardem como um lar.
4 Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
O meu coração está ferido e seco como a erva, pelo que me esqueço de comer o meu pão
5 Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
Por causa da voz do meu gemido os meus ossos se apegam à minha pele.
6 Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
Sou semelhante ao pelicano no deserto: sou como um mocho nas solidões.
7 Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
Vigio, sou como o pardal solitário no telhado.
8 Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
Os meus inimigos me afrontam todo o dia: os que se enfurecem contra mim tem jurado.
9 Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
Pois tenho comido cinza como pão, e misturado com lágrimas a minha bebida.
10 Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
Por causa da tua ira e da tua indignação, pois tu me levantaste e me arremeçaste.
11 Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
Os meus dias são como a sombra que declina, e como a erva me vou secando.
12 Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
Mas tu, Senhor, permanecerás para sempre, e a tua memória de geração em geração.
13 Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
Tu te levantarás e terás piedade de Sião; pois o tempo de te compadeceres dela, o tempo determinado, já chegou.
14 Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
Porque os teus servos tem prazer nas suas pedras, e se compadecem do seu pó.
15 Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
Então as nações temerão o nome do Senhor, e todos os reis da terra a tua glória.
16 Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
Quando o Senhor edificar a Sião, aparecerá na sua glória.
17 Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
Ele atenderá à oração do desamparado, e não desprezará a sua oração.
18 Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
Isto se escreverá para a geração futura; e o povo que se criar louvará ao Senhor.
19 Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
Pois olhou desde o alto do seu santuário, desde os céus o Senhor contemplou a terra.
20 Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
Para ouvir o gemido dos presos, para soltar os sentenciados à morte;
21 Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
Para anunciarem o nome do Senhor em Sião, e o seu louvor em Jerusalém;
22 Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
Quando os povos se ajuntarem, e os reinos, para servirem ao Senhor.
23 Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
Abateu a minha força no caminho; abreviou os meus dias.
24 Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
Dizia eu: Meu Deus, não me leves no meio dos meus dias, os teus anos são por todas as gerações.
25 Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
Desde a antiguidade fundaste a terra: e os céus são obra das tuas mãos.
26 Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
Eles perecerão, mas tu permanecerás: todos eles se envelhecerão como um vestido; como roupa os mudarás, e ficarão mudados.
27 Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
Porém tu és o mesmo, e os teus anos nunca terão fim.
28 Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
Os filhos dos teus servos continuarão, e a sua semente ficará firmada perante ti.
