Psalmien 102
1 Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
IEOWA, kom kotin ereki ai kapakap, o ai weriwer en lel ong komui!
2 Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
Kom der kotin karirala silang ir mo i ni ran en ai apwal; kom kotin kapaike dong ia karong omui kan; ni ran o, me i likelikwir, kom kotin mangi ia madang!
3 Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
Pwe ai ran akan kin tangwei dueta adiniai, o kokon ai kan rongalar dueta nan kisiniai.
4 Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
Kapedi mongedier dueta rä, i me i monoke kila ai mangamanga.
5 Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
Kokon o uduk ai mong penaer pweki ai weriwer o sangesang.
6 Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
Ngai rasong pelikan nan sap tan, o rasong däap nan wasa liseliping.
7 Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
I kin papad o rasong manpir kelep amen, me mondi pon os en im o.
8 Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
Ai imwintiti kin lalaue ia sang ni mansang lel ni sautik, o me palian ia, kin kaula kin ia.
9 Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
Pwe i kin kangkang pas dueta prot, o lim ai pil kin doloki pil en mas ai.
10 Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
Pweki omui ongiong o ongiong melel; pwe kom kotin pok ia da, ap kase ia di.
11 Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
Ai ran akan tangwei dueta mota, o i mongedier dueta rä.
12 Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
A komui Maing Ieowa pan kotikoteta kokolata, o kupur omui pan sang eu kainok lel eu potopoteta.
13 Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
Kom pan kotida o kupurela Sion, pwe ansau leler, me kom pan kotin mak ong i, a auer leler.
14 Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
Pwe sapwilim omui ladu kan kin pok ong takai (en Sion), o re insensuedeki moan im akan;
15 Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
O men liki kan pan masak mar en Ieowa, o Nanmarki en sap akan karos omui lingan.
16 Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
Pwe Ieowa kotin kauadar Sion. A kotin pwarada ni a lingan.
17 Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
A kotin wukedoke dong kapakap en me samama o, o a sota kotin mamaleki a kapakap.
18 Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
Mepukat pan kileledi ong kainok en mur akan; o wei eu, me pan wiaui, pan kapinga Ieowa.
19 Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
Pwe a kotin irerong sang mol a saraui ileile; Ieowa kotin irerong sappa sang nanlang.
20 Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
Pwen ereki sangesang en me salidi kan, pwen lapwada, me kileledi onger kamela.
21 Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
Pwe mar en Ieowa en lolok sili nan Sion, o a kapingapa nan Ierusalem.
22 Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
Kainok kan lao pokon pena o wei kan, pwen papa ong Ieowa.
23 Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
A kotiki sanger ai kelail pon al o, a kamotemotelar ai ran akan.
24 Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
I potoan ong: Ai Kot, kom der kotikiwei sang ia ni apali en ai ran akan. Omui par akan kin sang eu kainok lel eu kokolata.
25 Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
Kom kotin kasonedier sappa mas o, o lang pokon me dodok en lim omui.
26 Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
Irail pan sorela, a kom pan kotikot eta. Irail pan maringala rasong tuk en likau eu. Kom pan kotin kawuk ir ala likamata likau eu, irail ap pan wukila.
27 Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
A kom pan deudueta o ansaun omui roson sota pan tukedi.
28 Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
Nain sapwilim omui ladu kan pan mimieta, o kadaudok a pan pwaida re omui.
