Psalmien 102
1 Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
oratio pauperis cum anxius fuerit et coram Domino effuderit precem suam Domine exaudi orationem meam et clamor meus ad te veniat
2 Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
non avertas faciem tuam a me in quacumque die tribulor inclina ad me aurem tuam in quacumque die invocavero te velociter exaudi me
3 Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
quia defecerunt sicut fumus dies mei et ossa mea sicut gremium aruerunt
4 Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
percussum est ut faenum et aruit cor meum quia oblitus sum comedere panem meum
5 Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
a voce gemitus mei adhesit os meum carni meae
6 Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
similis factus sum pelicano solitudinis factus sum sicut nycticorax in domicilio
7 Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
vigilavi et factus sum sicut passer solitarius in tecto
8 Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
tota die exprobrabant mihi inimici mei et qui laudabant me adversus me iurabant
9 Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
quia cinerem tamquam panem manducavi et poculum meum cum fletu miscebam
10 Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
a facie irae et indignationis tuae quia elevans adlisisti me
11 Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
dies mei sicut umbra declinaverunt et ego sicut faenum arui
12 Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
tu autem Domine in aeternum permanes et memoriale tuum in generationem et generationem
13 Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
tu exsurgens misereberis Sion quia tempus miserendi eius quia venit tempus
14 Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
quoniam placuerunt servis tuis lapides eius et terrae eius miserebuntur
15 Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
et timebunt gentes nomen Domini et omnes reges terrae gloriam tuam
16 Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
quia aedificabit Dominus Sion et videbitur in gloria sua
17 Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
respexit in orationem humilium et non sprevit precem eorum
18 Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
scribantur haec in generationem alteram et populus qui creabitur laudabit Dominum
19 Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
quia prospexit de excelso sancto suo Dominus de caelo in terram aspexit
20 Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
ut audiret gemitum conpeditorum ut solvat filios interemptorum
21 Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
ut adnuntiet in Sion nomen Domini et laudem suam in Hierusalem
22 Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
in conveniendo populos in unum et reges ut serviant Domino
23 Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
respondit ei in via virtutis suae paucitatem dierum meorum nuntia mihi
24 Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
ne revoces me in dimidio dierum meorum in generationem et generationem anni tui
25 Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
initio tu Domine terram fundasti et opera manuum tuarum sunt caeli
26 Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
ipsi peribunt tu autem permanes et omnes sicut vestimentum veterescent et sicut opertorium mutabis eos et mutabuntur
27 Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
tu autem idem ipse es et anni tui non deficient
28 Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
filii servorum tuorum habitabunt et semen eorum in saeculum dirigetur
