Psalmien 102
1 Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
Imádság, egy szegény számára, midőn ellankad és az Örökkévaló előtt kiönti panaszát. Örökkévaló, halljad imámat, s fohászkodásom jusson hozzád!
2 Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
Ne rejtsd el arczodat tőlem szorultságom napján; hajlítsd hozzám füledet, amely napon felkiáltok, gyorsan hallgass meg!
3 Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
Mert füstben enyésztek el napjaim, és csontjaim átizzottak mint égéstől.
4 Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
Megveretett, mint a fű, úgy hogy elszáradt a szívem; bizony, elfeledtem megenni kenyeremet.
5 Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
Nyögésem hangjától odatapadt csontom húsomhoz.
6 Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
Hasonlítok a puszta pelikánjához, olyan lettem, mint kuvik a romokban.
7 Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
Virrasztottam s olyan lettem, mint magános madár a háztetőn.
8 Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
Egész nap gyaláztak ellenségeim; az ellenem tombolók reám esküdtek.
9 Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
Mert hamut kenyér gyanánt ettem, s italomat sírással elegyítettem:
10 Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
indulatod és haragod miatt, mert felkaptál és elhajítottál.
11 Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
Napjaim akár a megnyúlt árnyék, és én elszáradok, mint a fű,
12 Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
De te, Örökkévaló, örökké trónolsz, s neved nemzedékig meg nemzedékig tart.
13 Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
Te majd felkelsz, irgalmazol Cziónnak, mert ideje, hogy kegyelmezz neki, mert eljött a határidő;
14 Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
mert szolgáid kedvelik a köveit és porát kegyelik.
15 Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
S majd félik a nemzetek az Örökkévaló nevét, s mind a föld királyai dicsőségedet;
16 Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
mert megépítette az Örökkévaló Cziónt, megjelent az ő dicsőségében.
17 Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
Odafordult a hontalanok imájához, s nem vetette meg imádságukat.
18 Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
Fölíratik ez az utóbbi nemzedék számára, s a megteremtendő nép majd dícséri Jáht:
19 Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
hogy letekintett szent magasságából, az Örökkévaló az égből a földre nézett,
20 Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
hogy meghallgassa a fogolynak jajgatását, hogy megoldozza a halál fiait;
21 Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
hogy hirdessék Cziónban az Örökkévaló nevét és dícséretét Jeruzsálemben,
22 Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
mikor népek gyűlnek együvé és királyságok, hogy szolgálják az Örökkévalót.
23 Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
Megsanyargatta az úton erőmet, megrövidítette napjaimat.
24 Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
Azt mondom: Istenem, el ne ragadj napjaim felében, nemzedéken meg nemzedékeken át a te éveid!
25 Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
Hajdanában alapítottad a földet s kezeid műve az ég;
26 Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
ők elvesznek, de te megállasz, s mindannyian mint a ruha elkopnak: mint az öltözetet váltod őket, s ők elváltoznak.
27 Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
De te ugyanaz vagy, és éveidnek nincsen vége.
28 Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
Szolgáid fiai lakni fognak s magzatjuk megszilárdul előtted.
