Psalmien 102
1 Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
Koute lapriyè mwen, O SENYÈ! Epi kite kri sekou mwen rive bò kote Ou.
2 Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
Pa kache figi Ou sou mwen nan jou gwo twoub mwen an; Panche zòrèy Ou bò kote m. Nan jou ke m rele Ou a, reponn mwen vit.
3 Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
Paske jou m yo te manje nèt nan lafimen, e zo m te chofe tankou yon chemine.
4 Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
Kè m fin frape tankou zèb. Li fennen nèt. Anverite, mwen bliye manje pen mwen.
5 Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
Akoz gwo bri kri mwen yo, zo m yo kole sou chè m.
6 Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
Mwen sanble ak yon grangozye nan dezè. Mwen tankou yon frize nan gran savann.
7 Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
Mwen kouche zye tou louvri. Mwen tankou yon zwazo izole sou twati kay la.
8 Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
Lènmi m yo repwoche m tout lajounen. (Sila) ki moke m yo sèvi ak non mwen kon madichon.
9 Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
Paske mwen te manje sann kon pen e mele bwason m ak dlo zye m,
10 Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
akoz endiyasyon avèk kòlè Ou. Ou te leve m wo e te jete m lwen.
11 Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
Jou m yo tankou yon lonbraj ki vin long. Mwen vin fennen tankou zèb.
12 Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
Men Ou menm, O SENYÈ, Ou dire jis pou tout tan E non Ou jis a tout jenerasyon yo.
13 Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
Ou va leve pou fè pitye sou Sion, paske se lè pou fè li gras. Lè apwente a fin rive l.
14 Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
Anverite, sèvitè Ou yo twouve plezi nan wòch li yo. Yo plen tristès akoz pousyè li.
15 Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
Pou sa, nasyon yo va krent non SENYÈ a, e tout wa latè yo va krent glwa Ou.
16 Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
Paske se SENYÈ a ki te ranfòse Sion. Li te parèt nan glwa Li.
17 Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
Li te prete atansyon a lapriyè malere yo, e pa t meprize priyè yo.
18 Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
Sa va ekri pou jenerasyon k ap vini an. Pou yon pèp ki poko kreye kapab bay lwanj a SENYÈ a.
19 Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
Li te gade anba soti nan wotè sen Li an. Soti nan syèl la, SENYÈ a te veye sou latè,
20 Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
pou tande vwa plenyen a prizonye a, pou mete an libète (sila) ki te kondane a lanmò yo,
21 Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
Pou lezòm ta kab pale sou non SENYÈ a nan Sion, e bay lwanj Li nan Jérusalem,
22 Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
pandan pèp yo rasanble ansanm ak wayòm yo, pou sèvi SENYÈ a.
23 Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
Li fin febli fòs mwen nan chemen an. Li rakousi nonb de jou mwen yo.
24 Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
Mwen te di: “O Bondye mwen an, pa rache m nan mitan jou mwen yo. Ane pa Ou yo dire pandan tout jenerasyon yo.
25 Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
Depi tan ansyen yo, Ou te fonde latè, e syèl yo se zèv lamen Ou yo.
26 Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
Malgre yo peri, Ou menm va rete toujou. Wi, tout bagay nan yo va vin epwize tankou yon vètman. Tankou rad, Ou va chanje yo, e yo va chanje.
27 Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
Men Ou menm, se menm jan an Ou ye. Ane pa Ou yo p ap janm fini.
28 Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
Pitit a sèvitè Ou yo va kontinye, e desandan pa yo va etabli devan Ou.”
