Psalmien 102
1 Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
Gebet eines Elenden, der verzagt und vor Jehovah sein Sinnen ausschüttet. Jehovah, höre mein Gebet, und zu Dir komme mein Angstschrei.
2 Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
Verbirg Dein Angesicht nicht von mir; am Tag meiner Drangsal neige zu mir Dein Ohr; am Tage, da ich rufe, eile, antworte mir.
3 Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
Denn meine Tage sind vollendet wie Rauch, und meine Gebeine entbrannt wie ein Feuerbrand.
4 Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
Geschlagen wie das Kraut ist mein Herz und vertrocknet, daß ich vergaß, mein Brot zu essen.
5 Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
Von meines Seufzens Stimme klebt mein Gebein an meinem Fleisch.
6 Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
Dem Pelikan der Wüste gleich bin ich, bin wie der Uhu der Einöden.
7 Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
Ich bin wach, bin wie der vereinsamte Vogel auf dem Dach.
8 Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
Den ganzen Tag schmähen mich meine Feinde; die wider mich rasen, schwören bei mir.
9 Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
Denn Asche esse ich wie Brot, und mische mit Weinen meinen Trank.
10 Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
Vor Deinem Unwillen und Deiner Entrüstung; denn Du hobst mich auf und warfst mich hin.
11 Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
Meine Tage sind wie der sich neigende Schatten, und wie das Kraut vertrockne ich.
12 Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
Doch Du, Jehovah, sitzest ewiglich, und Dein Gedächtnis zu Geschlecht und Geschlecht.
13 Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
Du wirst aufstehen und Zions Dich erbarmen; denn Zeit ist es, ihr gnädig zu sein, denn die bestimmte Zeit ist gekommen;
14 Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
Denn Deine Knechte haben Wohlgefallen an seinen Steinen, und sind gnädig gegen seinen Staub.
15 Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
Und die Völkerschaften fürchten Jehovahs Namen, und alle Könige der Erde Deine Herrlichkeit,
16 Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
Daß Zion hat gebaut Jehovah, daß Er in Seiner Herrlichkeit erschienen ist.
17 Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
Er hat Sich gewandt zu dem Gebete des Einsamen, und nicht verachtet ihr Gebet.
18 Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
Dies sei geschrieben für ein späteres Geschlecht. Ein Volk, das erschaffen wird, soll Dich loben.
19 Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
Denn von der Höhe Seines Heiligtums schaut Er herab, Jehovah blickt von den Himmeln auf die Erde.
20 Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
Daß Er den Angstruf des Gebundenen höre und losmache des Todes Söhne.
21 Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
Auf daß man in Zion von dem Namen Jehovahs erzähle und von Seinem Lobe in Jerusalem.
22 Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
Wenn sich die Völker zusammenziehen allzumal, und die Königreiche, Jehovah zu dienen.
23 Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
Er demütigt auf dem Wege meine Kraft, Er kürzt meine Tage.
24 Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
Ich spreche: Mein Gott, nimm mich nicht hinauf in der Hälfte meiner Tage. Deine Jahre sind für ein Geschlecht der Geschlechter.
25 Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
Die Erde, die vordem Du gegründet, und die Himmel, Deiner Hände Werk,
26 Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
Sie werden vergehen, aber Du bestehst; und wie ein Kleid veralten sie alle; Du wandelst sie wie ein Gewand und sie sind verwandelt.
27 Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
Du aber bist Derselbe, und Deine Jahre gehen nie aus.
28 Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
Die Söhne Deiner Knechte werden wohnen, und ihr Same wird vor Dir gefestigt.
