Psalmien 102
1 Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
Oraison du pauvre. Seigneur, exaucez ma prière, et que mon cri vienne jusqu’à vous.
2 Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
Ne détournez pas votre face de moi; en quelque jour que je sois dans la tribulation, inclinez vers moi votre oreille.
3 Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
Parce que mes jours, comme la fumée, se sont évanouis, et mes os, comme une broutille, se sont desséchés.
4 Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
J’ai été frappé comme une herbe, et mon cœur s’est flétri, parce que j’ai oublié de manger mon pain.
5 Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
À la voix de mon gémissement, mes os se sont collés à ma peau.
6 Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
Je suis devenu semblable au pélican du désert; je suis devenu comme le hibou dans sa demeure.
7 Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
J’ai veillé, et je suis devenu comme un passereau solitaire sur un toit.
8 Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
Durant tout le jour mes ennemis m’outrageaient, et ceux qui me louaient auparavant faisaient des imprécations contre moi.
9 Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
Parce que je mangeais de la cendre comme du pain, et que je mêlais mon breuvage avec mes pleurs,
10 Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
À l’aspect de votre colère et de votre indignation, parce qu’en m’élevant vous m’avez brisé.
11 Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
Mes jours, comme l’ombre, ont décliné: moi, j’ai séché comme l’herbe.
12 Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
Mais vous, Seigneur, vous subsistez éternellement; et votre souvenir se transmet à toutes les générations.
13 Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
Vous, vous levant, vous aurez pitié de Sion; parce que le temps est venu, le temps d’avoir pitié d’elle.
14 Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
Parce que ses pierres ont été agréables à vos serviteurs, et qu’à la vue de sa terre, ils seront attendris.
15 Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
Et les nations révéreront votre nom, Seigneur, et tous les rois de la terre votre gloire.
16 Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
Parce que le Seigneur a bâti Sion, et il sera vu dans sa gloire.
17 Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
Il a jeté un regard sur la prière des humbles, et il n’a point méprisé leur demande.
18 Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
Que ces choses soient écrites pour une autre génération, et le peuple qui naîtra louera le Seigneur,
19 Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
Parce que le Seigneur a jeté un regard de son lieu saint: le Seigneur a regardé du ciel sur la terre,
20 Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
Afin d’entendre les gémissements des détenus dans les fers, et de délivrer les fils de ceux qu’on a mis à mort,
21 Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
Afin qu’ils annoncent dans Sion le nom du Seigneur, et sa louange dans Jérusalem,
22 Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
Lorsque des peuples et des rois s’assembleront pour servir le Seigneur.
23 Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
Il lui a dit dans le temps de sa force: Faites-moi connaître le petit nombre de mes jours.
24 Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
Ne me rappelez pas au milieu de mes jours: à toutes les générations s’étendent vos années.
25 Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
Au commencement, vous, Seigneur, vous avez fondé la terre, et les cieux sont les ouvrages de vos mains.
26 Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
Pour eux, ils périront, mais vous, vous subsistez toujours; et tous, comme un vêtement, ils vieilliront. Et vous les changerez comme un habit dont on se couvre, et ils seront changés;
27 Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
Mais vous, vous êtes toujours le même, et vos années ne passeront pas.
28 Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
Les fils de vos serviteurs auront une habitation, et leur postérité sera dirigée à jamais.
