Psalmien 102
1 Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
Prière pour le pauvre, lorsqu'il aura été abandonné et qu'il épanchera ses vœux devant le Seigneur. Seigneur, exauce ma prière, et que mon cri arrive jusqu'à toi.
2 Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
Ne détourne point de moi ta face; au jour de ma tribulation, penche vers moi ton oreille; le jour où je t'invoquerai, exauce-moi aussitôt.
3 Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
Car mes jours se sont évanouis comme la fumée, et mes os ont été consumés comme des broussailles mortes.
4 Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
J'ai été foulé aux pieds comme de l'herbe, et mon cœur s'est desséché, parce que j'ai oublié de manger mon pain.
5 Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
A force de gémir, mes os se sont collés à ma chair.
6 Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
Je suis devenu comme le pélican du désert; je suis devenu comme un hibou dans une masure.
7 Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
J'ai perdu le sommeil, et me voici comme le passereau solitaire sur un toit.
8 Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
Tout le jour, mes ennemis m'ont outragé, et ceux qui me louaient ont juré contre moi:
9 Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
Parce que je mangeais la cendre comme du pain, et qu'à mon breuvage je mêlais des larmes,
10 Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
En face de ta colère et de ta fureur; car tu m'as élevé, puis brisé.
11 Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
Mes jours ont décliné comme l'ombre, et moi je me suis flétri comme l'herbe fanée.
12 Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
Mais toi, Seigneur, tu demeures éternellement, et ta mémoire passe de génération en génération.
13 Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
Lève-toi, et aie pitié de Sion; car le temps est venu d'avoir pitié d'elle; le temps en est venu.
14 Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
Car ses pierres mêmes ont plu à tes serviteurs, et ils pleurent sur sa poussière.
15 Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
Et les Gentils. Seigneur, craindront ton nom, et les rois ta gloire.
16 Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
Car le Seigneur édifiera Sion, et y sera vu en sa gloire.
17 Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
Il a eu égard à la prière des humbles, et il n'a point méprisé leur supplication.
18 Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
Qu'on écrive ces choses pour la génération future, et le peuple d'alors louera le Seigneur.
19 Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
Car le Seigneur s'est penché des hauteurs de son lieu saint, et du ciel il a regardé la terre,
20 Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
Pour ouïr les gémissements des captifs, pour délivrer les fils des hommes mis à mort,
21 Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
Afin qu'ils proclament dans Sion le nom du Seigneur, et sa louange dans Jérusalem;
22 Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
Lorsqu'en un même lieu peuples et rois seront rassemblés pour servir le Seigneur.
23 Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
Le peuple dans la voie de sa force lui a dit: Annoncez-moi la brièveté de mes jours.
24 Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
Ne me rappelle pas au milieu de mes jours, toi dont les années sont de génération en génération.
25 Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
Au commencement, Seigneur, tu as créé la terre; et les cieux sont l'œuvre de tes mains.
26 Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
Ils périront, et toi tu subsisteras; ils vieilliront tous comme un manteau, et tu les rouleras comme un vêtement, et ils seront changés.
27 Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
Seul tu es toujours le même, et tes années ne défailliront point.
28 Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
Les fils de tes serviteurs habiteront ta terre, et leur race y prospérera dans les siècles des siècles.
