Psalmien 102
1 Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
A Prayer for the Humbled One when he is about to faint, and, before Yahweh, poureth out his grief. O Yahweh, hear thou my prayer, and let, my cry for help, unto thee, enter in.
2 Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
Do not hide thy face from me, In the day when I am in distress, —Bend down unto me thine ear, In the day when I call, speedily answer me.
3 Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
For, consumed in smoke, are my days, And, my bones, like a burning mass, are scorched through;
4 Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
Smitten like herbage, so is my heart dried up, For I have forgotten to eat my food.
5 Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
At the noise of my groaning, my bone, hath cleaved, to my flesh:
6 Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
I am like the pelican of the desert, I have become as an owl among ruins.
7 Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
I have watched and am become, Like a bird sitting alone upon a housetop.
8 Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
All the day, have mine enemies, reproached me, And, they who are mad against me, by me, have sworn.
9 Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
For, ashes—like bread, have I eaten, And, my drink—with my tears, have I mingled;
10 Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
Because of thine indignation and thy wrath, For thou hast lifted me up, and cast me down.
11 Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
My days, are like a shadow extended, And, I, as green herbage, do wither.
12 Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
But, thou, O Yahweh, age-abidingly wilt remain, And the memorial of thee, to generation after generation.
13 Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
Thou, wilt arise, wilt have compassion upon Zion, Surely it is time to favour her, Surely the time appointed, hath come;
14 Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
Seeing that thy servants, take pleasure, in her stones, And, her dust, they favour:
15 Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
That the nations may revere thy Name, O Yahweh, And all the kings of the earth, thy glory.
16 Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
When Yahweh, hath built up, Zion, Hath appeared in his glory;
17 Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
Hath turned towards the prayer of the destitute, And not despised their prayer,
18 Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
This, shall be written, for a later generation, And, a people to be created, will give praise unto Yah: —
19 Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
That he looked down, out of his holy height, Yahweh, from the heavens unto the earth, directed his gaze; —
20 Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
To hear the groaning of the prisoner, To set free, them who were appointed to death.
21 Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
To the end the Name of Yahweh, might be celebrated in Zion, And his praise in Jerusalem:
22 Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
When the peoples, gather themselves together, And the kingdoms, to serve Yahweh.
23 Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
He hath prostrated, in the way, my strength, —He hath shortened my days.
24 Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
I said, O my GOD, do not remove me in the midst of my days, Throughout the generation of generations, are thy years;
25 Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
Of old—the earth, thou didst found, And, the work of thy hands, are the heavens;
26 Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
They, shall perish, But, thou, wilt abide; And, they all, like a garment, shall fall in pieces, As a vesture, wilt thou change them and they shall vanish;
27 Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
But, thou, art, the same, —And, thy years, shall have no end:
28 Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
The children of thy servants, shall continue, —And, their seed, before thee, be established.
