Psalmien 102
1 Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
The prayer: for a weary and suffering person who pours out their grief to the Lord. Hear my prayer, O Lord; let my cry for help come to you.
2 Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
Hide not your face from me in the day of my distress. Incline your ear to me: when I call, answer me speedily.
3 Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
For my days pass away like smoke: my bones are burned through as with fire.
4 Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
My heart is scorched, withered like grass; I forget to eat my bread.
5 Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
By reason of my loud groaning, my flesh clings to my bones.
6 Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
Like a desert-owl of the wilderness, like an owl among ruins am I.
7 Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
I make my sleepless lament like a bird on the house-top alone.
8 Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
All the day wild foes revile me, using my name for a curse.
9 Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
For ashes have been my bread, and tears have been mixed with my cup.
10 Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
Because of your passionate anger, you did raise me, then hurl me to the ground.
11 Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
My days come to an end, shadows lengthen, I wither like grass.
12 Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
But you, O Lord, are enthroned forever, your fame endures to all generations.
13 Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
You will arise and have pity on Zion; it’s time to be gracious; her hour has come.
14 Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
For even her stones are dear to your servants, even the dust of her ruins they look on with love.
15 Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
Then the nations will revere the name of the Lord and all the kings of the earth his glory,
16 Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
when the Lord shall have built up Zion, and revealed himself in his glory,
17 Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
in response to the prayer of the destitute, whose prayer he will not despise.
18 Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
Let this be recorded for ages to come, that the Lord may be praised by a people yet unborn.
19 Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
For he shall look down from his holy height, from the heavens the Lord will gaze on the earth,
20 Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
to hear the groans of the prisoner, to free those who are doomed to die;
21 Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
that people may recount the Lord’s fame in Zion, and the praise of him in Jerusalem,
22 Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
when the nations are gathered together, and the kingdoms, to worship the Lord.
23 Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
He has broken my strength on the way, he has shortened my days.
24 Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
I will say, “My God, take me not hence in the midst of my days. “Your years endure age after age.
25 Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
Of old you have founded the earth, and the heavens are the work of your hands.
26 Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
They shall perish; but you do stand. They shall all wax old like a garment, and change as a robe you will change them.
27 Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
But you are the same, your years are endless.
28 Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
The children of your servants abide, evermore shall their seed be before you.”
