Psalmien 102
1 Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
Sh'ma ·Hear obey· my prayer, Adonai! Let my cry come to you.
2 Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
Don’t hide your face from me in the day of my distress. Turn your ear to me. Answer me quickly in the day when I call.
3 Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
For my days consume away like smoke. My bones are burned as a torch.
4 Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
My heart is blighted like grass, and withered, for I forget to eat my bread.
5 Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
By reason of the voice of my groaning, my bones stick to my skin.
6 Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
I am like a pelican of the wilderness. I have become as an owl of the waste places.
7 Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
I watch, and have become like a sparrow that is alone on the housetop.
8 Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
My enemies reproach me all day. Those who are mad at me use my name as a curse.
9 Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
For I have eaten ashes like bread, and mixed my drink with tears,
10 Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
Because of your indignation and your wrath, for you have taken me up, and thrown me away.
11 Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
My days are like a long shadow. I have withered like grass.
12 Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
But you, Adonai, will remain forever; your renown endures to all generations.
13 Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
You will arise and have racham ·merciful love· on Zion [Mountain ridge, Marking]; for it is time to have mercy on her. Yes, the set time has come.
14 Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
For your servants take pleasure in her stones, and have pity even on her dust.
15 Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
So the nations will fear Adonai’s name; all the kings of the earth your kavod ·weighty glory·.
16 Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
For Adonai has built up Zion [Mountain ridge, Marking]. He has appeared in his kavod ·weighty glory·.
17 Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
He has responded to the prayer of the destitute, and has not despised their prayer.
18 Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
This will be written for the generation to come. A people which will be created will Halleluyah ·praise Yah·.
19 Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
For he has looked down from the height of his sanctuary. From heaven, Adonai saw the earth;
20 Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
to sh'ma ·hear obey· the groans of the prisoner; to free those who are condemned to death;
21 Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
that men may declare Adonai’s name in Zion [Mountain ridge, Marking], and his tehilah ·praise song· in Jerusalem [City of peace];
22 Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
when the peoples are gathered together, the kingdoms, to serve Adonai.
23 Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
He weakened my strength along the course. He shortened my days.
24 Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
I said, “My God, don’t take me away in the middle of my days. Your years are throughout all generations.
25 Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
Of old, you laid the foundation of the earth. The heavens are the work of your hands.
26 Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
They will perish, but you will endure. Yes, all of them will wear out like a garment. You will change them like a cloak, and they will pass away.
27 Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
But you remain the same, your years will have no end.
28 Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
The children of your servants will continue. Their offspring will be established before you.”
