Psalmien 102
1 Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
A PRAYER OF THE AFFLICTED WHEN HE IS FEEBLE, AND POURS OUT HIS COMPLAINT BEFORE YHWH. O YHWH, hear my prayer, indeed, my cry comes to You.
2 Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
Do not hide Your face from me, In a day of my adversity, Incline Your ear to me, In the day I call, hurry, answer me.
3 Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
For my days have been consumed in smoke, And my bones have burned as a firebrand.
4 Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
Struck as the herb, and withered, is my heart, For I have forgotten to eat my bread.
5 Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
From the voice of my sighing My bone has cleaved to my flesh.
6 Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
I have been like to a pelican of the wilderness, I have been as an owl of the dry places.
7 Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
I have watched, and I am As a bird alone on the roof.
8 Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
All the day my enemies reproached me, Those mad at me have sworn against me.
9 Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
Because I have eaten ashes as bread, And have mingled my drink with weeping,
10 Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
From Your indignation and Your wrath, For You have lifted me up, And cast me down.
11 Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
My days [are] stretched out as a shadow, And I am withered as the herb.
12 Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
And You, O YHWH, abide for all time, And Your memorial from generation to generation.
13 Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
You rise—You pity Zion, For the time to favor her, For the appointed time has come.
14 Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
For Your servants have been pleased with her stones, And they favor her dust.
15 Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
And nations fear the Name of YHWH, And all kings of the earth Your glory,
16 Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
For YHWH has built Zion, He has been seen in His glory,
17 Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
He turned to the prayer of the destitute, And He has not despised their prayer.
18 Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
This is written for a later generation, And the people created praise YAH.
19 Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
For He has looked From the high place of His sanctuary. YHWH looked attentively from the heavens to earth,
20 Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
To hear the groan of the prisoner, To loose sons of death,
21 Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
To declare in Zion the Name of YHWH, And His praise in Jerusalem,
22 Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
In the peoples being gathered together, And the kingdoms—to serve YHWH.
23 Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
He has humbled my power in the way, He has shortened my days.
24 Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
I say, “My God, do not take me up in the midst of my days,” Your years [are] through all generations.
25 Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
You founded the earth before time, And the heavens [are] the work of Your hands.
26 Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
They perish, and You remain, And all of them become old as a garment, You change them as clothing, And they are changed.
27 Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
And You [are] the same, and Your years are not finished.
28 Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
The sons of Your servants continue, And their seed is established before You!
