Psalmien 102
1 Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
The prayer of the poor man, when he was anxious, and poured out his supplication before the Lord. Hear, O Lord, my prayer: and let my cry come to thee.
2 Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
Turn not away thy face from me: in the day when I am in trouble, incline thy ear to me. In what day soever I shall call upon thee, hear me speedily.
3 Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
For my days are vanished like smoke: and my bones are grown dry like fuel for the fire.
4 Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
I am smitten as grass, and my heart is withered: because I forgot to eat my bread.
5 Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
Through the voice of my groaning, my bone hath cleaved to my flesh.
6 Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
I am become like to a pelican of the wilderness: I am like a night raven in the house.
7 Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
I have watched, and am become as a sparrow all alone on the housetop.
8 Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
All the day long my enemies reproached me: and they that praised me did swear against me.
9 Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
For I did eat ashes like bread, and mingled my drink with weeping.
10 Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
Because of thy anger and indignation: for having lifted me up thou hast thrown me down.
11 Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
My days have declined like a shadow, and I am withered like grass.
12 Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
But thou, O Lord, endurest for ever: and thy memorial to all generations.
13 Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
Thou shalt arise and have mercy on Sion: for it is time to have mercy on it, for the time is come.
14 Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
For the stones thereof have pleased thy servants: and they shall have pity on the earth thereof.
15 Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
And the Gentiles shall fear thy name, O Lord, and all the kings of the earth thy glory.
16 Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
For the Lord hath built up Sion: and he shall be seen in his glory.
17 Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
He hath had regard to the prayer of the humble: and he hath not despised their petition.
18 Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
Let these things be written unto another generation: and the people that shall be created shall praise the Lord:
19 Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
Because he hath looked forth from his high sanctuary: from heaven the Lord hath looked upon the earth.
20 Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
That he might hear the groans of them that are in fetters: that he might release the children of the slain:
21 Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
That they may declare the name of the Lord in Sion: and his praise in Jerusalem;
22 Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
When the people assemble together, and kings, to serve the Lord.
23 Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
He answered him in the way of his strength: Declare unto me the fewness of my days.
24 Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
Call me not away in the midst of my days: thy years are unto generation and generation.
25 Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
In the beginning, O Lord, thou foundedst the earth: and the heavens are the works of thy hands.
26 Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
They shall perish but thou remainest: and all of them shall grow old like a garment: And as a vesture thou shalt change them, and they shall be changed.
27 Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
But thou art always the selfsame, and thy years shall not fail.
28 Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
The children of thy servants shall continue: and their seed shall be directed for ever.
