Psalmien 102
1 Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
The prayer of the pauper, when he was anxious, and so he poured out his petition in the sight of the Lord. O Lord, hear my prayer, and let my outcry reach you.
2 Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
Do not turn your face away from me. In whatever day that I am in trouble, incline your ear to me. In whatever day that I will call upon you, heed me quickly.
3 Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
For my days have faded away like smoke, and my bones have dried out like firewood.
4 Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
I have been cut down like hay, and my heart has withered, for I had forgotten to eat my bread.
5 Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
Before the voice of my groaning, my bone has adhered to my flesh.
6 Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
I have become like a pelican in solitude. I have become like a night raven in a house.
7 Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
I have kept vigil, and I have become like a solitary sparrow on a roof.
8 Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
All day long my enemies reproached me, and those who praised me swore oaths against me.
9 Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
For I chewed on ashes like bread, and I mixed weeping into my drink.
10 Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
By the face of your anger and indignation, you lifted me up and threw me down.
11 Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
My days have declined like a shadow, and I have dried out like hay.
12 Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
But you, O Lord, endure for eternity, and your memorial is from generation to generation.
13 Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
You will rise up and take pity on Zion, for it is time for its mercy, for the time has come.
14 Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
For its stones have pleased your servants, and they will take pity on its land.
15 Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
And the Gentiles will fear your name, O Lord, and all the kings of the earth your glory.
16 Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
For the Lord has built up Zion, and he will be seen in his glory.
17 Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
He has noticed the prayer of the humble, and he has not despised their petition.
18 Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
Let these things be written in another generation, and the people who will be created will praise the Lord.
19 Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
For he has gazed from his high sanctuary. From heaven, the Lord has beheld the earth.
20 Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
So may he hear the groans of those in shackles, in order that he may release the sons of the slain.
21 Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
So may they announce the name of the Lord in Zion and his praise in Jerusalem:
22 Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
while the people convene, along with kings, in order that they may serve the Lord.
23 Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
He responded to him in the way of his virtue: Declare to me the brevity of my days.
24 Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
Do not call me back in the middle of my days: your years are from generation to generation.
25 Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
In the beginning, O Lord, you founded the earth. And the heavens are the work of your hands.
26 Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
They will perish, but you remain. And all will grow old like a garment. And, like a blanket, you will change them, and they will be changed.
27 Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
Yet you are ever yourself, and your years will not decline.
28 Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
The sons of your servants will live, and their offspring will be guided aright in every age.
