Psalmien 102
1 Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
A prayer of one who is afflicted, when he grows faint and pours out his lament before the LORD. Hear my prayer, O LORD; let my cry for help come before You.
2 Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
Do not hide Your face from me in my day of distress. Incline Your ear to me; answer me quickly when I call.
3 Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
For my days vanish like smoke, and my bones burn like glowing embers.
4 Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
My heart is afflicted, and withered like grass; I even forget to eat my bread.
5 Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
Through my loud groaning my flesh clings to my bones.
6 Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
I am like a desert owl, like an owl among the ruins.
7 Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
I lie awake; I am like a lone bird on a housetop.
8 Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
All day long my enemies taunt me; they ridicule me and curse me.
9 Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
For I have eaten ashes like bread and mixed my drink with tears
10 Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
because of Your indignation and wrath, for You have picked me up and cast me aside.
11 Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
My days are like lengthening shadows, and I wither away like grass.
12 Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
But You, O LORD, sit enthroned forever; Your renown endures to all generations.
13 Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
You will rise up and have compassion on Zion, for it is time to show her favor— the appointed time has come.
14 Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
For Your servants delight in her stones and take pity on her dust.
15 Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
So the nations will fear the name of the LORD, and all the kings of the earth will fear Your glory.
16 Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
For the LORD will rebuild Zion; He has appeared in His glory.
17 Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
He will turn toward the prayer of the destitute; He will not despise their prayer.
18 Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
Let this be written for the generation to come, so that a people not yet created may praise the LORD.
19 Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
For He looked down from the heights of His sanctuary; the LORD gazed out from heaven to earth
20 Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
to hear a prisoner’s groaning, to release those condemned to death,
21 Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
that they may proclaim the name of the LORD in Zion and praise Him in Jerusalem,
22 Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
when peoples and kingdoms assemble to serve the LORD.
23 Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
He has broken my strength on the way; He has cut short my days.
24 Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
I say: “O my God, do not take me in the midst of my days! Your years go on through all generations.
25 Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
In the beginning You laid the foundations of the earth, and the heavens are the work of Your hands.
26 Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
They will perish, but You remain; they will all wear out like a garment. Like clothing You will change them, and they will be passed on.
27 Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
But You remain the same, and Your years will never end.
28 Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
The children of Your servants will dwell securely, and their descendants will be established before You.”
