Psalmien 102
1 Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
Hear my prayer, O Jehovah, and let my cry come to thee.
2 Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
Hide not thy face from me in the day of my distress. Incline thine ear to me. In the day when I call answer me speedily.
3 Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
For my days consume away like smoke, and my bones are burned as a firebrand.
4 Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
My heart is smitten like grass, and withered, for I forget to eat my bread.
5 Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
Because of the voice of my groaning my bones cling to my flesh.
6 Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
I am like a pelican of the wilderness. I have become as an owl of the waste places.
7 Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
I watch, and have become like a sparrow that is alone upon the house-top.
8 Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
My enemies reproach me all the day. Those who are mad against me do curse by me.
9 Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
For I have eaten ashes like bread, and mingled my drink with weeping,
10 Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
because of thine indignation and thy wrath. For thou have taken me up, and cast me away.
11 Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
My days are like a shadow that declines, and I am withered like grass.
12 Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
But thou, O Jehovah, will abide forever, and thy memorial to all generations.
13 Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
Thou will arise, and have mercy upon Zion, for it is time to have pity upon her, yea, the set time has come.
14 Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
For thy servants take pleasure in her stones, and have pity upon her dust.
15 Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
So the nations shall fear the name of Jehovah, and all the kings of the earth thy glory.
16 Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
For Jehovah has built up Zion. He has appeared in his glory.
17 Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
He has regarded the prayer of the destitute, and has not despised their prayer.
18 Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
This shall be written for the generation to come. And a people which shall be created shall praise Jehovah.
19 Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
For he has looked down from the height of his sanctuary. From heaven Jehovah beheld the earth,
20 Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
to hear the sighing of the prisoner, to loose those who are appointed to death,
21 Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
that men may declare the name of Jehovah in Zion, and his praise in Jerusalem,
22 Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
when the peoples are gathered together, and the kingdoms, to serve Jehovah.
23 Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
He weakened my strength in the way. He shortened my days.
24 Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
I said, O my God, take me not away in the midst of my days. Thy years are throughout all generations.
25 Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
Of old thou laid the foundation of the earth, and the heavens are the work of thy hands.
26 Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
They shall perish, but thou shall endure. Yea, all of them shall grow old like a garment. As a vesture thou shall change them, and they shall be changed,
27 Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
but thou are the same, and thy years shall have no end.
28 Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
The sons of thy servants shall continue, and their seed shall be established before thee.
