Psalmien 102
1 Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
Gebed van een ongelukkige, als de moed hem ontzinkt, en hij voor Jahweh zijn jammerklacht uitstort. Jahweh, hoor mijn gebed, Mijn jammerklacht dringe tot U door!
2 Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
Verberg voor mij uw aanschijn niet, Wanneer het mij bang wordt; Luister naar mij, als ik roep, En verhoor mij toch snel!
3 Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
Want als rook gaan mijn dagen voorbij; En mijn gebeente gloeit als een oven;
4 Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
Mijn hart is verdroogd en verdord als het gras, Want ik denk er niet aan, mijn brood nog te eten;
5 Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
En door mijn klagen en kermen, Kleeft mijn gebeente aan mijn vlees.
6 Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
Ik ben als een pelikaan der woestijn, En als een uil tussen puinen;
7 Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
Ik kan niet meer slapen, en zit maar te klagen, Als een eenzame mus op het dak.
8 Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
Mijn vijanden houden niet op, mij te honen, En tegen mij te razen en te vloeken.
9 Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
Ja, ik eet as als mijn brood, En met tranen meng ik mijn drank;
10 Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
Want Gij hebt om uw gramschap en toorn Mij opgenomen en weggeslingerd!
11 Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
Mijn dagen vlieden heen als een schaduw, Ik kwijn weg als het gras.
12 Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
Maar Gij, Jahweh, blijft eeuwig, En uw Naam van geslacht tot geslacht!
13 Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
Gij zult opstaan, en U over Sion ontfermen: Het is tijd, hem genadig te zijn; het uur is gekomen!
14 Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
Want uw dienaars hebben zijn stenen lief, En hebben deernis met zijn puinen.
15 Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
Dan zullen de heidenen de Naam van Jahweh vrezen, Alle vorsten der aarde uw majesteit:
16 Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
Omdat Jahweh Sion herbouwt, En Zich openbaart in zijn glorie;
17 Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
Zich tot de bede der verlatenen neigt, En hun gebed niet versmaadt!
18 Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
Men schrijve dit op voor een volgend geslacht, Opdat het volk, door Jahweh herschapen, Hem zal prijzen:
19 Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
Als Jahweh weer neerziet Uit zijn heilige woning, En uit de hemel Weer neerblikt op aarde:
20 Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
Om het gekerm der gevangenen te horen, Te verlossen, die ten dode zijn gewijd;
21 Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
En om Jahweh’s Naam in Sion te melden, In Jerusalem zijn lof,
22 Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
Wanneer de volkeren zich verzamelen, En de koninkrijken, om Jahweh te dienen!
23 Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
Wel heeft Hij midden op mijn weg mijn krachten gebroken, En mijn dagen verkort; maar toch blijf ik bidden:
24 Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
Mijn God, neem mij niet weg op de helft mijner dagen; Uw jaren duren van geslacht tot geslacht.
25 Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
In den beginne hebt Gij de aarde gegrond, En de hemelen zijn het werk uwer handen!
26 Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
Zij zullen vergaan, maar Gij blijft; Als een kleed zullen zij allen verslijten.
27 Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
Gij verwisselt ze als een mantel, zij zullen verdwijnen; Maar Gij blijft dezelfde, en uw jaren nemen geen einde.
28 Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
Zo blijven ook de zonen uwer dienaars bestaan, En hun kroost houdt stand voor uw aanschijn!
