Psalmien 102
1 Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!
Oh Jehova, patalinghugi ang akong pag-ampo, Ug padangata ang akong pagtu-aw nganha kanimo.
2 Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.
Ayaw pagtagoa ang imong nawong gikan kanako sa adlaw sa akong kalisdanan: Ikiling kanako ang imong igdulungog; Sa adlaw sa akong pagsangpit, tubaga ako sa madali.
3 Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.
Kay ang akong mga adlaw nangahanaw sama sa aso, Ug ang akong mga bukog nangasunog ingon sa agipo.
4 Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.
Ang akong kasingkasing gisamaran ingon sa balili, ug nalaya; Kay nahakalimot ako sa pagkaon sa akong tinapay.
5 Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.
Tungod sa tingog sa akong pagagulo Ang akong mga bukog mingtapot sa akong unod.
6 Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.
Ako sama sa pelicano sa kamingawan; Ingon ako sa ngiw-ngiw sa mga dapit nga kamingawan.
7 Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.
Nagatukaw ako, ug nahimong ingon sa gorion Nga nagainusara sa ibabaw sa atop sa balay.
8 Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.
Sa tibook nga adlaw nagatamay ang akong mga kaaway; Ang mga nangasuko batok kanako, nanagpanghimaraut kanako.
9 Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,
Kay nakakaon ako sa abo ingon sa tinapay, Ug gisagol ko ang akong ilimnon uban sa paghilak,
10 Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.
Tungod sa imong kasuko ug sa imong kaligutgut: Kay gibayaw mo ako ug gisalikway mo ako.
11 Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.
Ang akong mga adlaw ingon sa animo nga nagalingay; Ug ako nagmala ingon sa balili.
12 Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.
Apan ikaw, Oh Jehova, magapabilin sa walay katapusan; Ug ang imong ngalan nga halandumon ngadto sa tanang mga kaliwatan.
13 Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.
Ikaw motindog, ug abuton ug kalooy sa Sion; Kay panahon na sa pagkalooy kaniya, Oo, ang panahon nga gitagal miabut na.
14 Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,
Kay ang imong mga alagad nahagugma sa iyang mga bato, Ug (sila) adunay kalooy sa iyang mga abug.
15 Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.
Busa mahadlok ang mga nasud sa ngalan ni Jehova, Ug ang tanang mga hari sa yuta mangurog sa imong himaya.
16 Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.
Kay si Jehova nagpatindog sa Sion; Sa iyang himaya mitungha siya.
17 Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.
Nagatagad siya sa pag-ampo sa mga masulob-on, Ug wala niya tamaya ang pagampo nila.
18 Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.
Kini sulaton alang sa kaliwatan nga umalabut; Ug ang katawohan nga pagabuhaton magadayeg kang Jehova.
19 Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,
Kay nasud-ong niya gikan sa kahitas-an sa iyang balaang puloyanan; Gikan sa langit natan-aw ni Jehova ang yuta;
20 Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;
Aron sa pagpatalinghug sa panghupaw sa binilanggo; Aron sa pagbuhi niadtong mga sinilotan sa kamatayon;
21 Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,
Aron isugilon sa mga tawo ang ngalan ni Jehova sa Sion, Ug ang iyang pagdayeg didto sa Jerusalem;
22 Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.
Sa diha nga ang mga katawohan managtigum sa tingub, Ug ang mga gingharian, aron sa pag-alagad kang Jehova.
23 Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.
Iyang gipaluya ang akong kusog diha sa dalan; Gipahamubo niya ang akong mga adlaw.
24 Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.
Miingon ako: Oh Dios ko, ayaw ako pagkuhaa sa kinataliwad-an sa akong mga adlaw: Ang imong katuigan nagapadayon ngadto sa tanang mga kaliwatan.
25 Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.
Sa kanhi pa gayud gitukod mo ang patukoranan sa yuta; Ug ang mga langit mao ang mga buhat sa imong mga kamot.
26 Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.
(Sila) mangahanaw, apan ikaw molungtad; Oo, silang tanan mangadaan sama sa bisti; Ingon sa usa ka bisting-ilisan nga pagailisan mo (sila) ug (sila) pagaalid-an:
27 Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.
Apan ikaw mao sa gihapon, Ug ang imong mga tuig walay katapusan.
28 Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.
Ang mga anak sa imong mga ulipon managpadayon, Ug ang ilang kaliwat mapalig-on sa atubangan nimo.
