Psalmien 10
1 Miksis Herra niin kaukana seisot, ja tuskan ajalla sinus peität?
ut quid Domine recessisti longe dispicis in oportunitatibus in tribulatione
2 Ylpeydessänsä jumalatoin vainoo köyhää: käsitettäköön he heidän juonissansa, joita he ajattelevat.
dum superbit impius incenditur pauper conprehenduntur in consiliis quibus cogitant
3 Sillä jumalatoin itse kerskaa omaa mielivaltaansa: ahne siunailee itsiänsä, ja vihoittaa Herran.
quoniam laudatur peccator in desideriis animae suae et iniquus benedicitur
4 Jumalatoin on koria ja vihainen, ettei hän ketään tottele: ei hän Jumalaa olevankaan luule.
exacerbavit Dominum peccator secundum multitudinem irae suae non quaeret
5 Hänen tiensä menestyvät joka aika, sinun tuomios on kaukana hänestä: hän ylpeilee kaikkein vihollistensa edessä.
non est Deus in conspectu eius inquinatae sunt viae illius in omni tempore auferuntur iudicia tua a facie eius omnium inimicorum suorum dominabitur
6 Sillä hän puhuu sydämessänsä: en minä ikänä kukisteta, ei sukukunnasta sukukuntaan hätää ole.
dixit enim in corde suo non movebor a generatione in generationem sine malo
7 Jonka suu on täynnä kirouksia, kavaluutta ja viettelystä, hänen kielensä saattaa vaivan ja työn.
cuius maledictione os plenum est et amaritudine et dolo sub lingua eius labor et dolor
8 Hän istuu ja väijyy kartanoissa, murhataksensa salaa viatointa; hänen silmänsä palaa köyhän puoleen.
sedet in insidiis cum divitibus in occultis ut interficiat innocentem
9 Hän väijyy salaa niinkuin jalopeura luolassansa, hän väijyy raadollista käsittääksensä, ja hän käsittää hänen, kuin hän tempaa sen verkkoihinsa.
oculi eius in pauperem respiciunt insidiatur in abscondito quasi leo in spelunca sua insidiatur ut rapiat pauperem rapere pauperem dum adtrahit eum
10 Hän paiskaa ja polkee alas, ja sysää köyhän väkivallalla maahan.
in laqueo suo humiliabit eum inclinabit se et cadet cum dominatus fuerit pauperum
11 Hän sanoo sydämessänsä: Jumala on hänen unhottanut, ja verhonnut kasvonsa, ei hän ikänä näe.
dixit enim in corde suo oblitus est Deus avertit faciem suam ne videat in finem
12 Nouse, Herra! Jumala, ylennä kätes ja älä köyhää unohda.
exsurge Domine Deus exaltetur manus tua ne obliviscaris pauperum
13 Miksi jumalatoin pilkkaa Jumalaa ja sanoo sydämessänsä: et sinä sitä tottele?
propter quid inritavit impius Deum dixit enim in corde suo non requiret
14 Katso siis; sillä sinä näet tuskat ja surut, se on sinun käsissäs: sinuun köyhä itsensä luottaa, ja sinä olet orpolasten holhoja.
vides quoniam tu laborem et dolorem consideras ut tradas eos in manus tuas tibi derelictus est pauper orfano tu eras adiutor
15 Särje jumalattoman käsivarsi, ja etsi pahan jumalattomuutta, niin ettei sitä enää löydettäisi.
contere brachium peccatoris et maligni quaeretur peccatum illius et non invenietur
16 Herra on kuningas aina ja ijankaikkisesti: pakanain pitää häviämän hänen maastansa.
Dominus regnabit in aeternum et in saeculum saeculi peribitis gentes de terra illius
17 Köyhäin halauksen sinä, Herra, kuulet: heidän sydämensä sinä vahvistat, että sinun korvas siitä ottaa vaarin;
desiderium pauperum exaudivit Dominus praeparationem cordis eorum audivit auris tua
18 Ettäs oikeuden saatat orvoille ja köyhille, ettei ihminen enää ylpeile heitä vastaan maan päällä.
iudicare pupillo et humili ut non adponat ultra magnificare se homo super terram
