Psalmien 10
1 Miksis Herra niin kaukana seisot, ja tuskan ajalla sinus peität?
Ra Anumzamoka nahigenka afetera otinka mani'nane? Knazampima mani'nogenka nahigenka frakinka mani'nane?
2 Ylpeydessänsä jumalatoin vainoo köyhää: käsitettäköön he heidän juonissansa, joita he ajattelevat.
Kefo avu'ava'ma nehaza vahe'mo'za zamavufagara hu'za zamunte omne vahera zamazeri haviza hunaku nezmavaririzanki zamatrege'za zamagrama hanaza hazanke zamo zamazeri haviza hino.
3 Sillä jumalatoin itse kerskaa omaa mielivaltaansa: ahne siunailee itsiänsä, ja vihoittaa Herran.
Na'ankure kefo zamavu'zmava'ma nehaza vahe'mo'za, zamavufagamofo avesizankura zamavufagara nehu'za, zamagri'ama zamazama hania zankuke nentahi'za, Ra Anumzamofona huhaviza hunente'za zamefira hunemize.
4 Jumalatoin on koria ja vihainen, ettei hän ketään tottele: ei hän Jumalaa olevankaan luule.
Kefo avu'ava'ma nehia vahe'mo'a avufgara nehuno, Anumzamofonkura nohakeno, Anumzana omanine huno antahintahi'afina agesa nentahie.
5 Hänen tiensä menestyvät joka aika, sinun tuomios on kaukana hänestä: hän ylpeilee kaikkein vihollistensa edessä.
Hianagi ana vahe'mo'ma maka zama hia zamo'a, knare nehigeno kagrama azeri havizama hanana zamo'ma avegama ante'neazana nonkeno, ha' vahe'zmia kiza zokago ke hunezmante.
6 Sillä hän puhuu sydämessänsä: en minä ikänä kukisteta, ei sukukunnasta sukukuntaan hätää ole.
Hagi agu'afina amanage huno agesa nentahie, mago zamo'a nazeri kazara osugahie nehuno, maka zupa muse huvava hu'na nevanugeno hazenke zana navatera omegahie nehie.
7 Jonka suu on täynnä kirouksia, kavaluutta ja viettelystä, hänen kielensä saattaa vaivan ja työn.
Hagi agipina kazusi kene, vahe'ma revatgama hu kene, vahe'ma azeri havizama hu kemo avitegeno, agefu'nafina hazenkema hu kene, kefo avu'avazama hu kemo avite'ne.
8 Hän istuu ja väijyy kartanoissa, murhataksensa salaa viatointa; hänen silmänsä palaa köyhän puoleen.
Hagi kuma tava'onte kafona anteno mani'neno hazenke'a omane vahera ahe nefrino, oku'a frakino mani'neno azanavama antega vahe'ma azeri havizama hania zanku nehake.
9 Hän väijyy salaa niinkuin jalopeura luolassansa, hän väijyy raadollista käsittääksensä, ja hän käsittää hänen, kuin hän tempaa sen verkkoihinsa.
Laionimo'ma trampima kafoma anteno mani'neno zagagafama ame huno azeriaza huno, frakino mani'neno zamagra'ama zamazama hugama osaza vahera kukozmifi zamazerite'za zamavazu hu'za nevaze.
10 Hän paiskaa ja polkee alas, ja sysää köyhän väkivallalla maahan.
Hankavezmima omane vahe'ma evazageno'a, hanavezmima me'nea vahe'mo'za zamahe'za rehapatinetraze. Na'ankure kefo avu'ava'ma nehaza vahera hanavezmimo'a ra hu'nege'za anara nehaze.
11 Hän sanoo sydämessänsä: Jumala on hänen unhottanut, ja verhonnut kasvonsa, ei hän ikänä näe.
Ana kefo avu'ava'ma nehia vahe'mo'a, agu'afina amanage huno agesa nentahie, nagrama hua navunavara Anumzamo'a agenekanino, avua nonkeankino, onagegahie huno nehie.
12 Nouse, Herra! Jumala, ylennä kätes ja älä köyhää unohda.
Ra Anumzamoka otio! Anumzamoka vahe'mo'zama zamazeri havizama nehazage'za, knazampima nemaniza vahera kagerakani ozmantenka, kazana erisga hunka zamaza huo.
13 Miksi jumalatoin pilkkaa Jumalaa ja sanoo sydämessänsä: et sinä sitä tottele?
Na'a higeno kefo avu'ava'ma nehia vahe'mo'a Anumzamoka amagena hunegamino, havi avu'ava'ma hua zantera nona osugahie huno agesa nentahie?
14 Katso siis; sillä sinä näet tuskat ja surut, se on sinun käsissäs: sinuun köyhä itsensä luottaa, ja sinä olet orpolasten holhoja.
Hianagi Ra Anumzamoka hazenkema e'neri'za knazampima maniza vahera kenka antahinka nehanankinka, hazenkema zamiza vahera kagra'a kazanuti nona huzmantegahane. Zamagra'ama zamazama hugama osu'naza vahe'mo'za kagrite zamentintia nehaze. Kagra megusa mofavrerami zamazahu Anumza mani'nane.
15 Särje jumalattoman käsivarsi, ja etsi pahan jumalattomuutta, niin ettei sitä enää löydettäisi.
Kefo avu'ava'ma nehuno vahe'ma azeri havizama nehia vahe'mofo azana ruhanentaginka, kefo avu'ava nehaza zantera zamarotgo hunka zamahehna huo.
16 Herra on kuningas aina ja ijankaikkisesti: pakanain pitää häviämän hänen maastansa.
Hagi Ra Anumzamofo mopafintira fanane hugahazanagi, Ra Anumzana mani vava kini mani'ne.
17 Köyhäin halauksen sinä, Herra, kuulet: heidän sydämensä sinä vahvistat, että sinun korvas siitä ottaa vaarin;
Ra Anumzamoka anteramiza nemaniza vahe'mokizmi zamavesizana negenka, zamagu'a zamazeri hanavenetinka krafa kezmia kagesa antenka nentahinka,
18 Ettäs oikeuden saatat orvoille ja köyhille, ettei ihminen enää ylpeile heitä vastaan maan päällä.
megusa mofavreramine vahe'mo'zama zamazeri havizama nehaza vahetega antenka zamahora nekane. E'ina'ma hanke'za ama mopafi vahe'mo'za koro nehu'za, mago'anena vahera zamazeri korora osugahaze.
