Psalmien 10
1 Miksis Herra niin kaukana seisot, ja tuskan ajalla sinus peität?
Why do you stand far off, LORD? Why do you hide yourself in times of trouble?
2 Ylpeydessänsä jumalatoin vainoo köyhää: käsitettäköön he heidän juonissansa, joita he ajattelevat.
In arrogance, the wicked hunt down the weak. They are caught in the schemes that they devise.
3 Sillä jumalatoin itse kerskaa omaa mielivaltaansa: ahne siunailee itsiänsä, ja vihoittaa Herran.
For the wicked boasts of his heart’s cravings. He blesses the greedy and condemns the LORD.
4 Jumalatoin on koria ja vihainen, ettei hän ketään tottele: ei hän Jumalaa olevankaan luule.
The wicked, in the pride of his face, has no room in his thoughts for God.
5 Hänen tiensä menestyvät joka aika, sinun tuomios on kaukana hänestä: hän ylpeilee kaikkein vihollistensa edessä.
His ways are prosperous at all times. He is arrogant, and your laws are far from his sight. As for all his adversaries, he sneers at them.
6 Sillä hän puhuu sydämessänsä: en minä ikänä kukisteta, ei sukukunnasta sukukuntaan hätää ole.
He says in his heart, “I shall not be shaken. For generations I shall have no trouble.”
7 Jonka suu on täynnä kirouksia, kavaluutta ja viettelystä, hänen kielensä saattaa vaivan ja työn.
His mouth is full of cursing, deceit, and oppression. Under his tongue is mischief and iniquity.
8 Hän istuu ja väijyy kartanoissa, murhataksensa salaa viatointa; hänen silmänsä palaa köyhän puoleen.
He lies in wait near the villages. From ambushes, he murders the innocent. His eyes are secretly set against the helpless.
9 Hän väijyy salaa niinkuin jalopeura luolassansa, hän väijyy raadollista käsittääksensä, ja hän käsittää hänen, kuin hän tempaa sen verkkoihinsa.
He lurks in secret as a lion in his ambush. He lies in wait to catch the helpless. He catches the helpless when he draws him in his net.
10 Hän paiskaa ja polkee alas, ja sysää köyhän väkivallalla maahan.
The helpless are crushed. They collapse. They fall under his strength.
11 Hän sanoo sydämessänsä: Jumala on hänen unhottanut, ja verhonnut kasvonsa, ei hän ikänä näe.
He says in his heart, “God has forgotten. He hides his face. He will never see it.”
12 Nouse, Herra! Jumala, ylennä kätes ja älä köyhää unohda.
Arise, LORD! God, lift up your hand! Don’t forget the helpless.
13 Miksi jumalatoin pilkkaa Jumalaa ja sanoo sydämessänsä: et sinä sitä tottele?
Why does the wicked person condemn God, and say in his heart, “God won’t call me into account”?
14 Katso siis; sillä sinä näet tuskat ja surut, se on sinun käsissäs: sinuun köyhä itsensä luottaa, ja sinä olet orpolasten holhoja.
But you do see trouble and grief. You consider it to take it into your hand. You help the victim and the fatherless.
15 Särje jumalattoman käsivarsi, ja etsi pahan jumalattomuutta, niin ettei sitä enää löydettäisi.
Break the arm of the wicked. As for the evil man, seek out his wickedness until you find none.
16 Herra on kuningas aina ja ijankaikkisesti: pakanain pitää häviämän hänen maastansa.
The LORD is King forever and ever! The nations will perish out of his land.
17 Köyhäin halauksen sinä, Herra, kuulet: heidän sydämensä sinä vahvistat, että sinun korvas siitä ottaa vaarin;
LORD, you have heard the desire of the humble. You will prepare their heart. You will cause your ear to hear,
18 Ettäs oikeuden saatat orvoille ja köyhille, ettei ihminen enää ylpeile heitä vastaan maan päällä.
to judge the fatherless and the oppressed, that man who is of the earth may terrify no more.
