Psalmien 10
1 Miksis Herra niin kaukana seisot, ja tuskan ajalla sinus peität?
Why standest thou afar off, O LORD? why hidest thou thyself in times of trouble?
2 Ylpeydessänsä jumalatoin vainoo köyhää: käsitettäköön he heidän juonissansa, joita he ajattelevat.
In the pride of the wicked the poor is hotly pursued; let them be taken in the devices that they have imagined.
3 Sillä jumalatoin itse kerskaa omaa mielivaltaansa: ahne siunailee itsiänsä, ja vihoittaa Herran.
For the wicked boasteth of his heart’s desire, and the covetous renounceth, [yea], contemneth the LORD.
4 Jumalatoin on koria ja vihainen, ettei hän ketään tottele: ei hän Jumalaa olevankaan luule.
The wicked, in the pride of his countenance, [saith], He will not require [it]. All his thoughts are, There is no God.
5 Hänen tiensä menestyvät joka aika, sinun tuomios on kaukana hänestä: hän ylpeilee kaikkein vihollistensa edessä.
His ways are firm at all times; thy judgments are far above out of his sight: as for all his adversaries, he puffeth at them.
6 Sillä hän puhuu sydämessänsä: en minä ikänä kukisteta, ei sukukunnasta sukukuntaan hätää ole.
He saith in his heart, I shall not be moved: to all generations I shall not be in adversity.
7 Jonka suu on täynnä kirouksia, kavaluutta ja viettelystä, hänen kielensä saattaa vaivan ja työn.
His mouth is full of cursing and deceit and oppression: under his tongue is mischief and iniquity.
8 Hän istuu ja väijyy kartanoissa, murhataksensa salaa viatointa; hänen silmänsä palaa köyhän puoleen.
He sitteth in the lurking places of the villages: in the covert places doth he murder the innocent: his eyes are privily set against the helpless.
9 Hän väijyy salaa niinkuin jalopeura luolassansa, hän väijyy raadollista käsittääksensä, ja hän käsittää hänen, kuin hän tempaa sen verkkoihinsa.
He lurketh in the covert as a lion in his den: he lieth in wait to catch the poor: he doth catch the poor, when he draweth him in his net.
10 Hän paiskaa ja polkee alas, ja sysää köyhän väkivallalla maahan.
He croucheth, he boweth down, and the helpless fall by his strong ones.
11 Hän sanoo sydämessänsä: Jumala on hänen unhottanut, ja verhonnut kasvonsa, ei hän ikänä näe.
He saith in his heart, God hath forgotten: he hideth his face; he will never see it.
12 Nouse, Herra! Jumala, ylennä kätes ja älä köyhää unohda.
Arise, O LORD; O God, lift up thine hand: forget not the poor.
13 Miksi jumalatoin pilkkaa Jumalaa ja sanoo sydämessänsä: et sinä sitä tottele?
Wherefore doth the wicked contemn God, and say in his heart, Thou wilt not require [it]?
14 Katso siis; sillä sinä näet tuskat ja surut, se on sinun käsissäs: sinuun köyhä itsensä luottaa, ja sinä olet orpolasten holhoja.
Thon hast seen [it]; for thou beholdest mischief and spite, to take it into thy hand: the helpless committeth [himself] unto thee; thou hast been the helper of the fatherless.
15 Särje jumalattoman käsivarsi, ja etsi pahan jumalattomuutta, niin ettei sitä enää löydettäisi.
Break thou the arm of the wicked; and as for the evil man, seek out his wickedness till thou find none.
16 Herra on kuningas aina ja ijankaikkisesti: pakanain pitää häviämän hänen maastansa.
The LORD is King for ever and ever: the nations are perished out of his land.
17 Köyhäin halauksen sinä, Herra, kuulet: heidän sydämensä sinä vahvistat, että sinun korvas siitä ottaa vaarin;
LORD, thou hast heard the desire of the meek: thou wilt prepare their heart, thou wilt cause thine ear to hear:
18 Ettäs oikeuden saatat orvoille ja köyhille, ettei ihminen enää ylpeile heitä vastaan maan päällä.
To judge the fatherless and the oppressed, that man which is of the earth may be terrible no more.
