Psalmien 10
1 Miksis Herra niin kaukana seisot, ja tuskan ajalla sinus peität?
Why, O Lord, hast thou retired afar off? why dost thou slight us in our wants, in the time of trouble?
2 Ylpeydessänsä jumalatoin vainoo köyhää: käsitettäköön he heidän juonissansa, joita he ajattelevat.
Whilst the wicked man is proud, the poor is set on fire: they are caught in the counsels which they devise.
3 Sillä jumalatoin itse kerskaa omaa mielivaltaansa: ahne siunailee itsiänsä, ja vihoittaa Herran.
For the sinner is praised in the desires of his soul: and the unjust man is blessed.
4 Jumalatoin on koria ja vihainen, ettei hän ketään tottele: ei hän Jumalaa olevankaan luule.
The sinner hath provoked the Lord according to the multitude of his wrath he will not seek him:
5 Hänen tiensä menestyvät joka aika, sinun tuomios on kaukana hänestä: hän ylpeilee kaikkein vihollistensa edessä.
God is not before his eyes: his ways are filthy at all times. Thy judgments are removed from his sight: he shall rule over all his enemies.
6 Sillä hän puhuu sydämessänsä: en minä ikänä kukisteta, ei sukukunnasta sukukuntaan hätää ole.
For he hath said in his heart: I shall not be moved from generation to generation, and shall be without evil.
7 Jonka suu on täynnä kirouksia, kavaluutta ja viettelystä, hänen kielensä saattaa vaivan ja työn.
His mouth is full of cursing, and of bitterness, and of deceit: under his tongue are labour and sorrow.
8 Hän istuu ja väijyy kartanoissa, murhataksensa salaa viatointa; hänen silmänsä palaa köyhän puoleen.
He sitteth in ambush with the rich in private places, that he may kill the innocent.
9 Hän väijyy salaa niinkuin jalopeura luolassansa, hän väijyy raadollista käsittääksensä, ja hän käsittää hänen, kuin hän tempaa sen verkkoihinsa.
His eyes are upon the poor man: He lieth in wait in secret like a lion in his den. He lieth in ambush that he may catch the poor man: to catch the poor, whilst he draweth him to him.
10 Hän paiskaa ja polkee alas, ja sysää köyhän väkivallalla maahan.
In his net he will bring him down, he will crouch and fall, when he shall have power over the poor.
11 Hän sanoo sydämessänsä: Jumala on hänen unhottanut, ja verhonnut kasvonsa, ei hän ikänä näe.
For he hath said in his heart: God hath forgotten, he hath turned away his face not to see to the end.
12 Nouse, Herra! Jumala, ylennä kätes ja älä köyhää unohda.
Arise, O Lord God, let thy hand be exalted: forget not the poor.
13 Miksi jumalatoin pilkkaa Jumalaa ja sanoo sydämessänsä: et sinä sitä tottele?
Wherefore hath the wicked provoked God? for he hath said in his heart: He will not require it.
14 Katso siis; sillä sinä näet tuskat ja surut, se on sinun käsissäs: sinuun köyhä itsensä luottaa, ja sinä olet orpolasten holhoja.
Thou seest it, for thou considerest labour and sorrow: that thou mayst deliver them into thy hands. To thee is the poor man left: thou wilt be a helper to the orphan.
15 Särje jumalattoman käsivarsi, ja etsi pahan jumalattomuutta, niin ettei sitä enää löydettäisi.
Break thou the arm of the sinner and of the malignant: his sin shall be sought, and shall not be found.
16 Herra on kuningas aina ja ijankaikkisesti: pakanain pitää häviämän hänen maastansa.
The Lord shall reign to eternity, yea, for ever and ever: ye Gentiles shall perish from his land.
17 Köyhäin halauksen sinä, Herra, kuulet: heidän sydämensä sinä vahvistat, että sinun korvas siitä ottaa vaarin;
The Lord hath heard the desire of the poor: thy ear hath heard the preparation of their heart.
18 Ettäs oikeuden saatat orvoille ja köyhille, ettei ihminen enää ylpeile heitä vastaan maan päällä.
To judge for the fatherless and for the humble, that man may no more presume to magnify himself upon earth.
