Psalmien 10
1 Miksis Herra niin kaukana seisot, ja tuskan ajalla sinus peität?
Why do thou stand afar off, O Jehovah? Why do thou hide thyself in times of trouble?
2 Ylpeydessänsä jumalatoin vainoo köyhää: käsitettäköön he heidän juonissansa, joita he ajattelevat.
In the pride of the wicked man the poor man is hotly pursued. Let them be taken in the devices that they have conceived.
3 Sillä jumalatoin itse kerskaa omaa mielivaltaansa: ahne siunailee itsiänsä, ja vihoittaa Herran.
For the wicked man boasts of his heart's desire. And the greedy man renounces, yea, despises Jehovah.
4 Jumalatoin on koria ja vihainen, ettei hän ketään tottele: ei hän Jumalaa olevankaan luule.
The wicked man, in the pride of his countenance, says, He will not require it. All his thoughts are, There is no God.
5 Hänen tiensä menestyvät joka aika, sinun tuomios on kaukana hänestä: hän ylpeilee kaikkein vihollistensa edessä.
His ways are profane at all times. Thy judgments are far above out of his sight. As for all his adversaries, he puffs at them.
6 Sillä hän puhuu sydämessänsä: en minä ikänä kukisteta, ei sukukunnasta sukukuntaan hätää ole.
He says in his heart, I shall not be moved. To all generations I shall not be in adversity.
7 Jonka suu on täynnä kirouksia, kavaluutta ja viettelystä, hänen kielensä saattaa vaivan ja työn.
His mouth is full of cursing and deceit and oppression. Under his tongue is mischief and iniquity.
8 Hän istuu ja väijyy kartanoissa, murhataksensa salaa viatointa; hänen silmänsä palaa köyhän puoleen.
He sits in the lurking-places of the villages. In the covert places he murders the innocent man. His eyes are secretly set against the poor man.
9 Hän väijyy salaa niinkuin jalopeura luolassansa, hän väijyy raadollista käsittääksensä, ja hän käsittää hänen, kuin hän tempaa sen verkkoihinsa.
He lurks in secret as a lion in his covert. He lies in wait to catch the poor man. He catches the poor man when he draws him in his net.
10 Hän paiskaa ja polkee alas, ja sysää köyhän väkivallalla maahan.
He crouches, he bows down, and helpless men fall by his strong men.
11 Hän sanoo sydämessänsä: Jumala on hänen unhottanut, ja verhonnut kasvonsa, ei hän ikänä näe.
He says in his heart, God has forgotten. He hides his face. He will never see it.
12 Nouse, Herra! Jumala, ylennä kätes ja älä köyhää unohda.
Arise, O Jehovah, O God, lift up thy hand. Do not forget the poor.
13 Miksi jumalatoin pilkkaa Jumalaa ja sanoo sydämessänsä: et sinä sitä tottele?
Why does the wicked man despise God, and say in his heart, Thou will not require it?
14 Katso siis; sillä sinä näet tuskat ja surut, se on sinun käsissäs: sinuun köyhä itsensä luottaa, ja sinä olet orpolasten holhoja.
Thou have seen. For thou behold mischief and spite, to repay with thy hand. The poor man commits himself to thee. Thou have been the helper of the fatherless.
15 Särje jumalattoman käsivarsi, ja etsi pahan jumalattomuutta, niin ettei sitä enää löydettäisi.
Break thou the arm of the sinner and the evil man. His wickedness shall be sought, and shall not be found.
16 Herra on kuningas aina ja ijankaikkisesti: pakanain pitää häviämän hänen maastansa.
Jehovah is King forever and ever. The nations have perished out of his land.
17 Köyhäin halauksen sinä, Herra, kuulet: heidän sydämensä sinä vahvistat, että sinun korvas siitä ottaa vaarin;
Jehovah, thou have heard the desire of the humble. Thou will prepare their heart, thou will cause thine ear to hear,
18 Ettäs oikeuden saatat orvoille ja köyhille, ettei ihminen enää ylpeile heitä vastaan maan päällä.
to judge the fatherless and the oppressed, that man who is of the earth may no more be terrible.
