Psalmien 10
1 Miksis Herra niin kaukana seisot, ja tuskan ajalla sinus peität?
Aw Angraeng, tipongah kangthla ah nang doet ving loe? Tikhoe raihaih ka tongh naah nang hawk ving loe?
2 Ylpeydessänsä jumalatoin vainoo köyhää: käsitettäköön he heidän juonissansa, joita he ajattelevat.
Kasae kami loe amoek moe, amtang kaminawk to pacaekthlaek; angmacae poeksethaih mah angmacae to naeh nasoe.
3 Sillä jumalatoin itse kerskaa omaa mielivaltaansa: ahne siunailee itsiänsä, ja vihoittaa Herran.
Kasae kami loe a palung thungah koeh ih baktiah amoek; anih loe kamtlai koeh hmoek kami to thapaek moe, Angraeng to kasae thuih.
4 Jumalatoin on koria ja vihainen, ettei hän ketään tottele: ei hän Jumalaa olevankaan luule.
Kasae kami loe, amoek loiah Sithaw to pakrong ai: a poekhaihnawk boih ah Sithaw han ahmuen om ai.
5 Hänen tiensä menestyvät joka aika, sinun tuomios on kaukana hänestä: hän ylpeilee kaikkein vihollistensa edessä.
Anih ih loklamnawk loe palungsethaih ah oh; nihcae lokcaekhaih loe Sithaw mah paek ih lok hoiah angthla moe, a misanawk to tiah doeh sah ai.
6 Sillä hän puhuu sydämessänsä: en minä ikänä kukisteta, ei sukukunnasta sukukuntaan hätää ole.
Anih mah, Kai loe raihaih ka tong mak ai; natuek naah doeh kam tang mak ai, tiah a poek.
7 Jonka suu on täynnä kirouksia, kavaluutta ja viettelystä, hänen kielensä saattaa vaivan ja työn.
Anih ih pakha loe kasaethuihaih, amsawnlok thuihaih, alinghaih hoiah koi, anih palai ah loe raihaih hoi sethaih khue ni oh.
8 Hän istuu ja väijyy kartanoissa, murhataksensa salaa viatointa; hänen silmänsä palaa köyhän puoleen.
Anih loe avang taengah anghawk moe, sakpazaehaih tawn ai kami to hum: amtang kami naeh hanah tamquta hoiah a khet.
9 Hän väijyy salaa niinkuin jalopeura luolassansa, hän väijyy raadollista käsittääksensä, ja hän käsittää hänen, kuin hän tempaa sen verkkoihinsa.
Kaipui mah akhaw thung hoi moi angang baktih toengah, anih loe anghawkhaih hoiah a angang: amtang kami to angang moe, anih to angmah taengah phak naah palok hoiah a naeh.
10 Hän paiskaa ja polkee alas, ja sysää köyhän väkivallalla maahan.
Amtang kaminawk a thacakhaih thungah akun o thai hanah, angmah hoi angmah to mi tlim ah kaom thacak ai kami baktiah oh.
11 Hän sanoo sydämessänsä: Jumala on hänen unhottanut, ja verhonnut kasvonsa, ei hän ikänä näe.
Anih mah palung thung hoiah, Sithaw mah pahnet boeh: a mikhmai to hawk ving boeh, natuek naah doeh hnu mak ai boeh, tiah poek.
12 Nouse, Herra! Jumala, ylennä kätes ja älä köyhää unohda.
Aw Angraeng, angthawk ah! aw Sithaw, na ban to payangh tahang ah: poek pahnaem kaminawk to pahnet hmah.
13 Miksi jumalatoin pilkkaa Jumalaa ja sanoo sydämessänsä: et sinä sitä tottele?
Tipongah kasae kami mah Angraeng to kasae thuih loe? Anih loe Angraeng mah kawbangah doeh na naa tang mak ai, tiah a poek.
14 Katso siis; sillä sinä näet tuskat ja surut, se on sinun käsissäs: sinuun köyhä itsensä luottaa, ja sinä olet orpolasten holhoja.
Toe nang mah loe na hnuk pae; raihaih hoi pacip paaahaih to na ban hoi lak hanah na khet: amtang kami loe angmah hoi angmah to nang khaeah ang paek; tipongah tih nahaeloe nang loe ampa tawn ai kami bomkung ah na oh.
15 Särje jumalattoman käsivarsi, ja etsi pahan jumalattomuutta, niin ettei sitä enää löydettäisi.
Sethaih sah kami hoi zaehaih sah kami ih ban to khaek pae ah: a sak ih sethaih hnu ai karoek to pakrong ah.
16 Herra on kuningas aina ja ijankaikkisesti: pakanain pitää häviämän hänen maastansa.
Angraeng loe dungzan hoi dungzan khoek to Siangpahrang ah oh poe: Sithaw panoek ai kaminawk loe a prae thung hoiah anghmaa o tih.
17 Köyhäin halauksen sinä, Herra, kuulet: heidän sydämensä sinä vahvistat, että sinun korvas siitä ottaa vaarin;
Aw Angraeng, nang loe mi tlim ah khosah kaminawk koehhaih to na panoek pae: nihcae ih palungthin to na caksak:
18 Ettäs oikeuden saatat orvoille ja köyhille, ettei ihminen enää ylpeile heitä vastaan maan päällä.
Long kami mah pacaekthlaek let han ai ah, ampa tawn ai kami hoi pacaekthlaekhaih tongh kaminawk, toenghaih hoi lokcaek hanah nihcae qahhaih lok to na tahngaih pae.
