Sananlaskujen 1
1 Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;
Proverbios de Salomón, hijo de David, rey de Israel:
2 Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
para aprender sabiduría e instrucción, para entender las palabras sensatas;
3 Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
para instruirse en la sabiduría, en la justicia, equidad y rectitud;
4 Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
para enseñar discernimiento a los sencillos, y a los jóvenes conocimientos y discreción.
5 Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
Escuche el sabio y acrecerá en saber. El hombre inteligente adquirirá maestría
6 Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
en entender las parábolas y su sentido misterioso, las sentencias de los sabios y sus enigmas.
7 Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
El temor de Yahvé es el principio de la sabiduría; solo los insensatos desprecian la sabiduría y la doctrina.
8 Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
Escucha, hijo mío, la instrucción de tu padre; y no deseches las enseñanzas de tu madre.
9 Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
Serán una corona de gracia para tu cabeza, un collar para tu cuello.
10 Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
Hijo mío, si los malvados quieren seducirte, no les des oído;
11 Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
si te dicen: “Ven con nosotros; pongamos asechanzas a la vida ajena, tendamos por mero antojo celadas al inocente;
12 Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme; (Sheol h7585)
traguémoslos vivos, como el sepulcro, enteros, como los que descienden a la fosa; (Sheol h7585)
13 Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
y hallaremos preciosas riquezas, henchiremos de despojos nuestras casas.
14 Koettele meidän kanssamme: meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
Echa tu suerte con nosotros; sea una sola la bolsa de todos nosotros.”
15 Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
Hijo mío, no sigas sus caminos; aparta tu pie de sus senderos;
16 Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
porque sus pies corren al mal, van presurosos a derramar sangre.
17 Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
En vano se tiende la red ante los ojos de los pájaros;
18 Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
mas ellos arman asechanzas a su propia sangre, traman maquinaciones contra su propia vida.
19 Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
Tal es la senda de los codiciosos de ganancia, quita la vida a los propios dueños.
20 Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.
La sabiduría clama en las calles, en las plazas levanta su voz;
21 Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
llama donde hay más concurso de gente, en las puertas de la ciudad expone su doctrina:
22 Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
¿Hasta cuándo, oh necios, amaréis la necedad? ¿Hasta cuándo los burladores se deleitarán en burlas, y odiarán los fatuos la sabiduría?
23 Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
Volveos para (oír) mi instrucción, y derramaré sobre vosotros mi espíritu, quiero enseñaros mis palabras.
24 Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
Os convidé y no respondisteis, tendí mis manos, y nadie prestó atención;
25 Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
rechazasteis todos mis consejos, y ningún caso hicisteis de mis amonestaciones.
26 Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
Por eso también yo me reiré de vuestra calamidad, y me burlaré cuando os sobrevenga el espanto,
27 Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
cuando os sobrevenga cual huracán el terror, cuando caiga sobre vosotros, como torbellino, la calamidad, y os acometan la angustia y la tribulación.
28 Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
Entonces me llamarán, y no les responderé; madrugarán a buscarme, y no me hallarán,
29 Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
por cuanto aborrecieron la instrucción y abandonaron el temor de Dios,
30 Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
no amando mi consejo, y desdeñando mis exhortaciones.
31 Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
Comerán los frutos de su conducta, y se saciarán de sus propios consejos.
32 Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
Porque la indocilidad lleva a los necios a la muerte, y la prosperidad de los insensatos es causa de su ruina.
33 Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.
Mas el que me escucha, habitará seguro, y vivirá tranquilo sin temer el mal.
