Sananlaskujen 1
1 Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;
Provérbios de Salomão, filho de David, rei de Israel;
2 Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
Para se conhecer a sabedoria e a instrução; para se entenderem as palavras da prudência;
3 Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
Para se receber a instrução do entendimento, a justiça, o juízo, e a equidade;
4 Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
Para dar aos símplice prudência, e aos moços conhecimento e bom siso;
5 Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
Para o sábio ouvir e crescer em doutrina, e o entendido adquirir sábios conselhos;
6 Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
Para entender provérbios e a sua declaração: como também as palavras dos sábios, e as suas adivinhações.
7 Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
O temor do Senhor é o princípio da ciência: os loucos desprezam a sabedoria e a instrução.
8 Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
Filho meu, ouve a instrução de teu pai, e não deixes a doutrina de tua mãe.
9 Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
Porque diadema de graça serão para a tua cabeça, e colares para o teu pescoço.
10 Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
Filho meu, se os pecadores te atraírem com afagos, não consintas.
11 Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
Se disserem: Vem conosco; espiemos o sangue; espreitemos o inocente sem razão;
12 Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme; (Sheol h7585)
Traguemo-los vivos, como a sepultura; e inteiros, como os que descem à cova; (Sheol h7585)
13 Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
Acharemos toda a sorte de fazenda preciosa; encheremos as nossas casas de despojos;
14 Koettele meidän kanssamme: meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
Lança a tua sorte entre nós; teremos todos uma só bolsa.
15 Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
Filho meu, não te ponhas a caminho com eles: desvia o pé das suas veredas;
16 Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
Porque os seus pés correm para o mal, e se apressam a derramar sangue.
17 Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
Na verdade debalde se estende a rede perante os olhos de toda a sorte de aves.
18 Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
E estes armam ciladas contra o seu próprio sangue; e as suas próprias vidas espreitam.
19 Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
Assim são as veredas de todo aquele que usa de avareza: ela prenderá a alma de seus amos.
20 Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.
A suprema sabedoria altamente clama de fora: pelas ruas levanta a sua voz.
21 Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
Nas encruzilhadas, em que há tumultos, clama: às entradas das portas, na cidade profere as suas palavras.
22 Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
Até quando, ó símplices, amareis a simplicidade? e vós, escarnecedores, desejareis o escarneio? e vós, loucos, aborrecereis o conhecimento?
23 Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
Tornai-vos à minha repreensão: eis que abundantemente vos derramarei de meu espírito e vos farei saber as minhas palavras.
24 Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
Porquanto clamei, e vós recusastes; estendi a minha mão, e não houve quem desse atenção;
25 Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
Mas rejeitastes todo o meu conselho, e não quizestes a minha repreensão.
26 Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
Também eu me rirei na vossa perdição, e zombarei, vindo o vosso temor;
27 Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
Vindo como a assolação o vosso temor, e vindo a vossa perdição como uma tormenta, sobrevindo-vos aperto e angústia.
28 Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
Então a mim clamarão, porém eu não responderei; de madrugada me buscarão, porém não me acharão.
29 Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
Porquanto aborreceram o conhecimento; e não elegeram o temor do Senhor;
30 Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
Não consentiram ao meu conselho e desprezaram toda a minha repreensão.
31 Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
Assim que comerão do fruto do seu caminho, e fartar-se-ão dos seus próprios conselhos.
32 Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
Porque o desvio dos símplices os matará, e a prosperidade dos loucos os destruirá.
33 Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.
Porém o que me der ouvidos habitará seguramente, e estará descançado do temor do mal
