Sananlaskujen 1
1 Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;
I PROVERBI di Salomone, figliuolo di Davide, Re d'Israele;
2 Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
Per conoscere sapienza ed ammaestramento, Per intendere i detti di senno;
3 Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
Per ricevere ammaestramento di buon senno, Di giustizia, di giudicio e di dirittura;
4 Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
Per dare avvedimento a' semplici. [E] conoscenza, ed accorgimento a' fanciulli.
5 Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
Il savio [li] udirà, e [ne] accrescerà la [sua] scienza; E l'[uomo] intendente [ne] acquisterà buoni consigli, e governo;
6 Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
Per comprender le sentenze ed i bei motti, Le parole de' savi ed i lor detti oscuri.
7 Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
IL timor del Signore [è] il capo della scienza; [Ma] gli stolti sprezzano la sapienza e l'ammaestramento.
8 Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
Ascolta, figliuol mio l'ammaestramento di tuo padre; E non lasciar l'insegnamento di tua madre;
9 Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
Perciocchè saranno un fregio grazioso al tuo capo, E collane al tuo collo.
10 Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
Figliuol mio, se i peccatori ti vogliono sedurre, Non acconsentir [loro].
11 Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
Se dicono: Vieni con noi, poniamo agguati al sangue, Insidiamo di nascosto l'innocente impunitamente;
12 Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme; (Sheol h7585)
Tranghiottiamoli tutti vivi, come il sepolcro; E tutti intieri, a guisa di quelli che scendono nella fossa; (Sheol h7585)
13 Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
Noi troveremo ogni [sorte di] preziosi beni, Noi empieremo le nostre case di spoglie;
14 Koettele meidän kanssamme: meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
Tu trarrai la tua sorte con noi; Fra noi [non] vi sarà [che] una sola borsa;
15 Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
Figliuol mio, non inviarti con loro; Rattieni il tuo piè dal lor sentiero.
16 Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
Perciocchè i lor piedi corrono al male, E si affrettano a spandere il sangue.
17 Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
Perciocchè invano si tende la rete Dinanzi agli occhi d'ogni uccello;
18 Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
Ma essi pongono agguati al lor [proprio] sangue, Ed insidiano nascosamente l'anima loro.
19 Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
Tali [sono] i sentieri d'ogni uomo dato all'avarizia; Ella coglie l'anima di coloro in cui ella si trova.
20 Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.
LA somma Sapienza grida di fuori; Ella fa sentir la sua voce per le piazze;
21 Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
Ella grida in capo de' luoghi delle turbe; Ella pronunzia i suoi ragionamenti nell'entrate delle porte, nella città,
22 Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
[Dicendo: ] Infino a quando, o scempi, amerete la scempietà? Ed [infino a quando] gli schernitori prenderanno piacere in ischernire, Ed i pazzi avranno in odio la scienza?
23 Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
Convertitevi alla mia riprensione; Ecco, io vi sgorgherò lo spirito mio; Io vi farò assapere le mie parole.
24 Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
Perciocchè io ho gridato, e voi avete ricusato [di ascoltare]; Io ho distesa la mano, e niuno ha porto attenzione;
25 Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
Ed avete lasciato ogni mio consiglio, E non avete gradita la mia correzione;
26 Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
Io altresì riderò della vostra calamità; Io mi farò beffe, quando il vostro spavento sarà venuto;
27 Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
Quando il vostro spavento sarà venuto, a guisa di ruina, E la vostra calamità sarà giunta, a guisa di turbo; Quando angoscia e distretta vi sarà sopraggiunta.
28 Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
Allora essi grideranno a me, ma io non risponderò; Mi ricercheranno sollecitamente, ma non mi troveranno;
29 Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
Perciocchè hanno odiata la scienza, E non hanno eletto il timor del Signore;
30 Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
E non hanno gradito il mio consiglio, [Ed] hanno disdegnata ogni mia correzione.
31 Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
Perciò mangeranno del frutto delle lor vie, E saranno saziati de' lor consigli.
32 Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
Perciocchè lo sviamento degli scempi li uccide, E l'error degli stolti li fa perire.
33 Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.
Ma chi mi ascolta abiterà in sicurtà, E viverà in riposo, fuor di spavento di male.
