Sananlaskujen 1
1 Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;
Proverbes de Salomon, fils de David, roi d’Israël,
2 Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
Pour connaître la sagesse et l’instruction, Pour comprendre les paroles de l’intelligence;
3 Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
Pour recevoir des leçons de bon sens, De justice, d’équité et de droiture;
4 Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
Pour donner aux simples du discernement, Au jeune homme de la connaissance et de la réflexion.
5 Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
Que le sage écoute, et il augmentera son savoir, Et celui qui est intelligent acquerra de l’habileté,
6 Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
Pour saisir le sens d’un proverbe ou d’une énigme, Des paroles des sages et de leurs sentences.
7 Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
La crainte de l’Éternel est le commencement de la science; Les insensés méprisent la sagesse et l’instruction.
8 Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
Écoute, mon fils, l’instruction de ton père, Et ne rejette pas l’enseignement de ta mère;
9 Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
Car c’est une couronne de grâce pour ta tête, Et une parure pour ton cou.
10 Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
Mon fils, si des pécheurs veulent te séduire, Ne te laisse pas gagner.
11 Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
S’ils disent: Viens avec nous! Dressons des embûches, versons du sang, Tendons des pièges à celui qui se repose en vain sur son innocence,
12 Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme; (Sheol h7585)
Engloutissons-les tout vifs, comme le séjour des morts, Et tout entiers, comme ceux qui descendent dans la fosse; (Sheol h7585)
13 Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
Nous trouverons toute sorte de biens précieux, Nous remplirons de butin nos maisons;
14 Koettele meidän kanssamme: meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
Tu auras ta part avec nous, Il n’y aura qu’une bourse pour nous tous!
15 Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
Mon fils, ne te mets pas en chemin avec eux, Détourne ton pied de leur sentier;
16 Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
Car leurs pieds courent au mal, Et ils ont hâte de répandre le sang.
17 Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
Mais en vain jette-t-on le filet Devant les yeux de tout ce qui a des ailes;
18 Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
Et eux, c’est contre leur propre sang qu’ils dressent des embûches, C’est à leur âme qu’ils tendent des pièges.
19 Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
Ainsi arrive-t-il à tout homme avide de gain; La cupidité cause la perte de ceux qui s’y livrent.
20 Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.
La sagesse crie dans les rues, Elle élève sa voix dans les places:
21 Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
Elle crie à l’entrée des lieux bruyants; Aux portes, dans la ville, elle fait entendre ses paroles:
22 Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
Jusqu’à quand, stupides, aimerez-vous la stupidité? Jusqu’à quand les moqueurs se plairont-ils à la moquerie, Et les insensés haïront-ils la science?
23 Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
Tournez-vous pour écouter mes réprimandes! Voici, je répandrai sur vous mon esprit, Je vous ferai connaître mes paroles…
24 Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
Puisque j’appelle et que vous résistez, Puisque j’étends ma main et que personne n’y prend garde,
25 Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
Puisque vous rejetez tous mes conseils, Et que vous n’aimez pas mes réprimandes,
26 Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
Moi aussi, je rirai quand vous serez dans le malheur, Je me moquerai quand la terreur vous saisira,
27 Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
Quand la terreur vous saisira comme une tempête, Et que le malheur vous enveloppera comme un tourbillon, Quand la détresse et l’angoisse fondront sur vous.
28 Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
Alors ils m’appelleront, et je ne répondrai pas; Ils me chercheront, et ils ne me trouveront pas.
29 Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
Parce qu’ils ont haï la science, Et qu’ils n’ont pas choisi la crainte de l’Éternel,
30 Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
Parce qu’ils n’ont point aimé mes conseils, Et qu’ils ont dédaigné toutes mes réprimandes,
31 Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
Ils se nourriront du fruit de leur voie, Et ils se rassasieront de leurs propres conseils,
32 Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
Car la résistance des stupides les tue, Et la sécurité des insensés les perd;
33 Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.
Mais celui qui m’écoute reposera avec assurance, Il vivra tranquille et sans craindre aucun mal.
