Sananlaskujen 1
1 Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;
Proverbs of Solomon, son of David, king of Israel:
2 Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
For knowing wisdom and instruction, For understanding sayings of intelligence,
3 Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
For receiving the instruction of wisdom, Righteousness, judgment, and uprightness,
4 Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
For giving to simple ones — prudence, To a youth — knowledge and discretion.
5 Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
(The wise doth hear and increaseth learning, And the intelligent doth obtain counsels.)
6 Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
For understanding a proverb and its sweetness, Words of the wise and their acute sayings.
7 Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
Fear of Jehovah [is] a beginning of knowledge, Wisdom and instruction fools have despised!
8 Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
Hear, my son, the instruction of thy father, And leave not the law of thy mother,
9 Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
For a graceful wreath [are] they to thy head, And chains to thy neck.
10 Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
My son, if sinners entice thee be not willing.
11 Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
If they say, 'Come with us, we lay wait for blood, We watch secretly for the innocent without cause,
12 Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme; (Sheol h7585)
We swallow them as Sheol — alive, And whole — as those going down [to] the pit, (Sheol h7585)
13 Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
Every precious substance we find, We fill our houses [with] spoil,
14 Koettele meidän kanssamme: meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
Thy lot thou dost cast among us, One purse is — to all of us.'
15 Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
My son! go not in the way with them, Withhold thy foot from their path,
16 Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
For their feet to evil do run, And they haste to shed blood.
17 Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
Surely in vain is the net spread out before the eyes of any bird.
18 Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
And they for their own blood lay wait, They watch secretly for their own lives.
19 Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
So [are] the paths of every gainer of dishonest gain, The life of its owners it taketh.
20 Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.
Wisdom in an out-place crieth aloud, In broad places she giveth forth her voice,
21 Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
At the head of the multitudes she calleth, In the openings of the gates, In the city her sayings she saith:
22 Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
'Till when, ye simple, do ye love simplicity? And have scorners their scorning desired? And do fools hate knowledge?
23 Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
Turn back at my reproof, lo, I pour forth to you my spirit, I make known my words with you.
24 Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
Because I have called, and ye refuse, I stretched out my hand, and none is attending,
25 Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
And ye slight all my counsel, And my reproof ye have not desired.
26 Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
I also in your calamity do laugh, I deride when your fear cometh,
27 Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
When your fear cometh as destruction, And your calamity as a hurricane doth come, When on you come adversity and distress.
28 Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
Then they call me, and I do not answer, They seek me earnestly, and find me not.
29 Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
Because that they have hated knowledge, And the fear of Jehovah have not chosen.
30 Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
They have not consented to my counsel, They have despised all my reproof,
31 Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
And they eat of the fruit of their way, And from their own counsels they are filled.
32 Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
For the turning of the simple slayeth them, And the security of the foolish destroyeth them.
33 Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.
And whoso is hearkening to me dwelleth confidently, And [is] quiet from fear of evil!'
