Sananlaskujen 9
1 Viisaus rakensi huoneensa, ja vuoli siihen seitsemän patsasta,
Amamihe ewuola ụlọ ukwu ya nʼelu ogidi asaa.
2 Ja teurasti teuraansa, sekoitti viinansa ja valmisti pöytänsä,
O doziela oriri ya nʼusoro, o gbuola anụ ya, gwaakwa mmanya.
3 Ja lähetti piikansa, korkeista kaupungin saleista kutsumaan:
O zipụkwala ndị ozi ya ka ha gaa kpọọ mmadụ niile, site nʼebe dị elu nke obodo ka ha nọ na-akpọ oku na-asị,
4 Joka tyhmä on, hän tulkaan tänne; ja hulluille sanoi hän:
“Bịanụ nʼụlọ m, unu ndị niile na-enweghị uche” Ma nye ndị amamihe kọrọ, ọ na-asị,
5 Tulkaat ja syökäät minun leivästäni, ja juokaat viinaa, jonka minä sekoitin.
“Bịanụ, rie nri m, ṅụọkwa mmanya m gwakọtara.
6 Hyljätkää hullu meno, niin te saatte elää, ja käykää ymmärryksen tiellä.
Hapụnụ ụzọ enweghị uche unu, ka unu were dị ndụ; gbasokwanụ ụzọ mmụọ ịghọta ihe.”
7 Joka pilkkaajaa kurittaa, hän saa häpiän, ja joka jumalatointa nuhtelee, hän häväistään.
Onye ọbụla na-adọ onye na-akwa emo aka na ntị na-ewetara onwe ya nlelị; onye na-abara mmadụ ọjọọ mba na-enweta nkọcha.
8 Älä rankaise pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi: nuhtele viisasta, ja hän rakastaa sinua.
Abarala ndị na-akwa emo mba, ma ọ bụghị ya, ha ga-akpọ gị asị; baara ndị maara ihe mba, ha ga-ahụ gị nʼanya.
9 Anna viisaalle, niin hän viisaammaksi tulee: opeta vanhurskasta, niin hän opissaan etenee.
Kuziere onye maara ihe ihe o kwesiri ịmụta, ọ ga-ama ihe karịa, kuziere onye ziri ezi ihe ọ ga-atụkwasị ihe ọ mụtara nʼamamihe ya.
10 Viisauden alku on Herran pelko, ja pyhäin tieto on ymmärrys.
Nʼihi na ịtụ egwu Onyenwe anyị bụ mmalite amamihe, inwe ihe ọmụma banyere onye Nsọ ahụ bụkwa nghọta.
11 Sillä minun kauttani sinun päiväs enennetään, ja ikäs vuodet lisätään.
Nʼihi na ọ bụ site na amamihe, ka ụbọchị gị ga-adị ogologo. A ga-etinyekwara gị ọtụtụ afọ na ndụ gị.
12 Jos sinä olet viisas, niin sinä itselles viisas olet; mutta jos sinä olet pilkkaaja, niin sinä itse sen kannat.
Ị bụrụ onye nwere amamihe, amamihe gị ga-abara gị uru, ma ị bụrụ onye na-akwa emo, naanị gị ga-ata ahụhụ ya.
13 Hullu, huikentelevainen vaimo, mieletöin ei tiedä mitään,
Nwanyị dị nzuzu na-eme mkpọtụ, o nweghị uche; ihere adịghịkwa eme ya.
14 Istuu huoneensa ovella, korkialla istuimella, ylimmäisessä siassa kaupungissa,
Ọ na-anọ ọdụ nʼọnụ ụzọ ụlọ ya, nʼelu oche nʼebe dịkarịsịrị elu nʼobodo,
15 Että hän houkuttelis kaikkia, jotka siitä käyvät ohitse, ja tietänsä vaeltavat:
na-akpọ ndị na-aga nʼụzọ oku, bụ ndị na-aga mkpa ha,
16 Se joka tyhmä on, hän tulkoon tänne; ja hullulle sanoo hän:
“Ka ndị niile amamihe kọrọ bịa nʼụlọ m.” Ọ na-asịkwa ndị na-enweghị uche,
17 Varastettu vesi on makia, ja salattu leipä suloinen;
“Mmiri e zutere nʼohi na-atọ ụtọ, nri e riri na nzuzo na-atọkarịkwa nʼụtọ.”
