Sananlaskujen 9
1 Viisaus rakensi huoneensa, ja vuoli siihen seitsemän patsasta,
Ũũgĩ nĩakĩte nyũmba yake; nĩaicũhĩtie itugĩ ciayo mũgwanja.
2 Ja teurasti teuraansa, sekoitti viinansa ja valmisti pöytänsä,
Nĩahaarĩirie nyama, na akahaarĩria ndibei, o na akaara metha yake.
3 Ja lähetti piikansa, korkeista kaupungin saleista kutsumaan:
Nĩatũmĩte ndungata ciake cia airĩtu nja, na nĩaretana arĩ harĩa hatũũgĩru mũno itũũra-inĩ rĩrĩa inene, akoiga atĩrĩ:
4 Joka tyhmä on, hän tulkaan tänne; ja hulluille sanoi hän:
“Andũ arĩa othe matarĩ na ũũgĩ nĩmoke gũkũ!” Ningĩ akeera andũ arĩa maagĩĩte ũtaũku atĩrĩ,
5 Tulkaat ja syökäät minun leivästäni, ja juokaat viinaa, jonka minä sekoitin.
Ũkai mũrĩe irio ciakwa, na mũnyue ndibei ĩrĩa ndĩmũthondekeire.
6 Hyljätkää hullu meno, niin te saatte elää, ja käykää ymmärryksen tiellä.
Tiganai na mĩthiĩre yanyu ĩtarĩ ya ũũgĩ, na nĩmũgũtũũra muoyo; cookai gũthiiaga na njĩra ya ũtaũku.
7 Joka pilkkaajaa kurittaa, hän saa häpiän, ja joka jumalatointa nuhtelee, hän häväistään.
“Ũrĩa wothe ũtaaraga mũnyũrũrania eĩtagĩria irumi; na ũrĩa wothe ũkaanagia mũndũ mwaganu egĩĩragĩra njono.
8 Älä rankaise pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi: nuhtele viisasta, ja hän rakastaa sinua.
Ndũkanataare mũnyũrũrania, nĩguo ndagagũthũũre; kaania mũndũ mũũgĩ, nake nĩegũkwenda.
9 Anna viisaalle, niin hän viisaammaksi tulee: opeta vanhurskasta, niin hän opissaan etenee.
Taara mũndũ mũũgĩ na nĩegũkĩrĩrĩria kũũhĩga; mũndũ mũthingu mũrute, na nĩekuongerera ũũgĩ wake.
10 Viisauden alku on Herran pelko, ja pyhäin tieto on ymmärrys.
“Kĩambĩrĩria kĩa ũũgĩ nĩ gwĩtigĩra Jehova, na kũmenya Ũrĩa Mũtheru nĩkuo gũtaũkĩrwo.
11 Sillä minun kauttani sinun päiväs enennetään, ja ikäs vuodet lisätään.
Nĩgũkorwo nĩ ũndũ wakwa matukũ maku nĩmakaingĩha, na wongererwo mĩaka ya gũtũũra muoyo.
12 Jos sinä olet viisas, niin sinä itselles viisas olet; mutta jos sinä olet pilkkaaja, niin sinä itse sen kannat.
Ũngĩkorwo ũrĩ mũũgĩ-rĩ, ũũgĩ waku nĩũgakũguna; na ũngĩkorwo ũrĩ mũnyũrũrania-rĩ, we nowe ũkaanyariirĩka.”
13 Hullu, huikentelevainen vaimo, mieletöin ei tiedä mitään,
Mũndũ-wa-nja ũrĩa wĩtagwo Mũkĩĩgu nĩ wa inegene; we ndarĩ mũtugo, na ndarĩ ũmenyo.
14 Istuu huoneensa ovella, korkialla istuimella, ylimmäisessä siassa kaupungissa,
Aikaraga thĩ mũrango-inĩ wa nyũmba yake, agaikarĩra gĩtĩ harĩa hatũũgĩru mũno itũũra-inĩ rĩrĩa inene,
15 Että hän houkuttelis kaikkia, jotka siitä käyvät ohitse, ja tietänsä vaeltavat:
ageetaga arĩa marehĩtũkĩra, arĩa marethiĩra na njĩra ciao.
16 Se joka tyhmä on, hän tulkoon tänne; ja hullulle sanoo hän:
Ameeraga atĩrĩ, “Andũ arĩa othe matarĩ na ũũgĩ nĩmoke gũkũ!” Nao arĩa maagĩĩte ũtaũku akameera atĩrĩ:
17 Varastettu vesi on makia, ja salattu leipä suloinen;
“Maaĩ ma kũiya marĩ mũrĩo; o na irio iria irĩĩagĩrwo hitho-inĩ irĩ cama!”
