Sananlaskujen 9
1 Viisaus rakensi huoneensa, ja vuoli siihen seitsemän patsasta,
Wisdom hath builded her house, She hath hewn out her pillars — seven.
2 Ja teurasti teuraansa, sekoitti viinansa ja valmisti pöytänsä,
She hath slaughtered her slaughter, She hath mingled her wine, Yea, she hath arranged her table.
3 Ja lähetti piikansa, korkeista kaupungin saleista kutsumaan:
She hath sent forth her damsels, She crieth on the tops of the high places of the city:
4 Joka tyhmä on, hän tulkaan tänne; ja hulluille sanoi hän:
'Who [is] simple? let him turn aside hither.' Whoso lacketh heart: she hath said to him,
5 Tulkaat ja syökäät minun leivästäni, ja juokaat viinaa, jonka minä sekoitin.
'Come, eat of my bread, And drink of the wine I have mingled.
6 Hyljätkää hullu meno, niin te saatte elää, ja käykää ymmärryksen tiellä.
Forsake ye, the simple, and live, And be happy in the way of understanding.
7 Joka pilkkaajaa kurittaa, hän saa häpiän, ja joka jumalatointa nuhtelee, hän häväistään.
The instructor of a scorner Is receiving for it — shame, And a reprover of the wicked — his blemish.
8 Älä rankaise pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi: nuhtele viisasta, ja hän rakastaa sinua.
Reprove not a scorner, lest he hate thee, Give reproof to the wise, and he loveth thee.
9 Anna viisaalle, niin hän viisaammaksi tulee: opeta vanhurskasta, niin hän opissaan etenee.
Give to the wise, and he is wiser still, Make known to the righteous, And he increaseth learning.
10 Viisauden alku on Herran pelko, ja pyhäin tieto on ymmärrys.
The commencement of wisdom [is] the fear of Jehovah, And a knowledge of the Holy Ones [is] understanding.
11 Sillä minun kauttani sinun päiväs enennetään, ja ikäs vuodet lisätään.
For by me do thy days multiply, And added to thee are years of life.
12 Jos sinä olet viisas, niin sinä itselles viisas olet; mutta jos sinä olet pilkkaaja, niin sinä itse sen kannat.
If thou hast been wise, thou hast been wise for thyself, And thou hast scorned — thyself bearest [it].
13 Hullu, huikentelevainen vaimo, mieletöin ei tiedä mitään,
A foolish woman [is] noisy, Simple, and hath not known what.
14 Istuu huoneensa ovella, korkialla istuimella, ylimmäisessä siassa kaupungissa,
And she hath sat at the opening of her house, On a throne — the high places of the city,
15 Että hän houkuttelis kaikkia, jotka siitä käyvät ohitse, ja tietänsä vaeltavat:
To call to those passing by the way, Who are going straight [on] their paths.
16 Se joka tyhmä on, hän tulkoon tänne; ja hullulle sanoo hän:
'Who [is] simple? let him turn aside hither.' And whoso lacketh heart — she said to him,
17 Varastettu vesi on makia, ja salattu leipä suloinen;
'Stolen waters are sweet, And hidden bread is pleasant.'
