Sananlaskujen 8
1 Eikö viisaus huuda, ja toimi julista ääntänsä?
Hör, visheten ropar, och förståndet höjer sin röst.
2 Korkialla paikalla seisoo hän, teiden ja kujain vieressä.
Uppe på höjderna står hon, vid vägen, där stigarna mötas.
3 Porteilla, kaupungin ovilla, joista sisälle käydään, hän huutaa:
Invid portarna, vid ingången till staden där man träder in genom dörrarna, höjer hon sitt rop:
4 Te miehet! minä huudan teitä, ja minun ääneni on teidän tykönne, te ihmisten lapset;
Till eder, I man, vill jag ropa, och min röst skall utgå till människors barn.
5 Ymmärtäkäät te tyhmät viisautta, ja te houkkiot pankaat sydämiinne.
Lären klokhet, I fåkunnige, och I dårar, lären förstånd.
6 Kuulkaat, sillä minä puhun sitä, mikä korkia on, opetan sitä, mikä oikia on.
Hören, ty om höga ting vill jag tala, och mina läppar skola upplåta sig till att säga vad rätt är.
7 Sillä minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa.
Ja, sanning skall min mun tala, en styggelse för mina läppar är ogudaktighet.
8 Kaikki minun puheeni ovat oikiat: ei ole siinä mitään petosta eli vääryyttä.
Rättfärdiga äro alla min muns ord; i dem finnes intet falskt eller vrångt.
9 Ne kaikki ovat selkiät niille, jotka niitä ymmärtävät, ja oikiat niille, jotka taidon löytävät.
De äro alla sanna för den förståndige och rätta för dem som hava funnit kunskap.
10 Ottakaat minun kuritukseni ennenkuin hopia, ja pitäkäät korkiampana minun oppini kuin kallein kulta.
Så tagen emot min tuktan hellre än silver, och kunskap hellre än utvalt guld.
11 Sillä viisaus on parempi kuin päärlyt, ja kaikki, mitä ihminen itsellensä toivottaa, ei ole hänen vertaisensa.
Ty visheten är bättre än pärlor; allt vad härligt som finnes går ej upp emot henne.
12 Minä viisaus asun toimen tykönä, ja minä taidan antaa hyvän neuvon.
Jag, visheten, är förtrogen med klokheten, och jag råder över eftertänksam insikt.
13 Se on Herran pelko: vihata pahaa, ylpeyttä, tuimuutta ja pahoja teitä; sentähden vihaan minä petollista suuta.
Att frukta HERREN är att hata det onda; ja, högfärd, högmod, en ond vandel och en ränkfull mun, det hatar jag.
14 Minun on neuvo ja voima, minun on toimi ja väkevyys.
Hos mig finnes råd och utväg; jag är förstånd, hos mig är makt.
15 Minun kauttani kuninkaat hallitsevat, ja neuvonantajat oikeutta saattavat;
Genom mig regera konungarna och stadga furstarna vad rätt är.
16 Minun kauttani päämiehet vallitsevat, valtamiehet ja kaikki maan tuomarit.
Genom mig härska härskarna och hövdingarna, ja, alla domare på jorden.
17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, jotka varhain minua etsivät, ne löytävät minun.
Jag älskar dem som älska mig, och de som söka mig, de finna mig.
18 Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, pysyväinen tavara ja vanhurskaus.
Rikedom och ära vinnas hos mig, ädla skatter och rättfärdighet.
19 Minun hedelmäni on parempi kuin kulta ja rikkain kulta, ja minun tuloni parempi kuin valittu hopia.
Min frukt är bättre än guld, ja, finaste guld och den vinning jag skänker bättre än utvalt silver.
20 Minä vaellan vanhurskaudentietä ja oikeuden askeleilla,
På rättfärdighetens väg går jag fram, mitt på det rättas stigar,
21 Että minä pysyväisen perinnön saattaisin niille, jotka minua rakastavat, ja täyttäisin heidän tavaransa.
till att giva dem som älska mig en rik arvedel och till att fylla deras förrådshus.
22 Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.
HERREN skapade mig såsom sitt förstlingsverk, i urminnes tid, innan han gjorde något annat.
23 Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli.
Från evighet är jag insatt, från begynnelsen, ända ifrån jordens urtidsdagar.
24 Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet.
Innan djupen voro till, blev jag född, innan källor ännu funnos, fyllda med vatten
25 Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt;
Förrän bergens grund var lagd, förrän höjderna funnos, blev jag född,
26 Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria.
när han ännu icke hade skapat land och mark, ej ens det första av jordkretsens stoft.
27 Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi.
När han beredde himmelen, var jag tillstädes, när han spände ett valv över djupet,
28 Kuin hän pilvet rakensi ylhäällä, ja sääsi syvyyden lähteet;
när han fäste skyarna i höjden, när djupets källor bröto fram med makt,
29 Kuin hän meren ääret määräsi, ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin hän maan perustukset laski,
när han satte för havet dess gräns, så att vattnet icke skulle överträda hans befallning, när han fastställde jordens grundvalar --
30 Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen hänen edessänsä joka aika;
då fostrades jag såsom ett barn hos honom, då hade jag dag efter dag min lust och min lek inför hans ansikte beständigt;
31 Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa.
jag hade min lek på hans jordkrets och min lust bland människors barn.
32 Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne, jotka minun tieni pitävät.
Så hören mig nu, I barn, ty saliga äro de som hålla mina vägar.
33 Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja älkäät hyljätkö sitä.
Hören tuktan, så att I bliven visa, ja, låten henne icke fara.
34 Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielissäni.
Säll är den människa som hör mig, så att hon vakar vid mina dörrar dag efter dag håller vakt vid dörrposterna i mina portar.
35 Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen;
Ty den som finner mig, han finner livet och undfår nåd från HERREN.
36 Mutta, joka minua vastaan syntiä tekee, hän vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, hän rakastaa kuolemaa.
Men den som går miste om mig han skadar sig själv; alla de som hata mig, de älska döden.
